Voihan vihreä virhe!

Satakunnan vihreät aikovat solmia vaaliliiton kokoomuksen kanssa. Kokoomus saisi listalle 12 paikkaa ja vihreät kaksi. Vihreät ajattelevat keskittävänsä äänet yhdelle ehdokkaalle ja tekevänsä koodeet, eli saavansa vaaliliiton kahdesta mahdollisesta paikasta toisen. Aikamoista keskittämistä se vaatisikin. Viime vaaleissa vihreiden eniten ääniä saanut ehdokas oli Mia Fagerlund 1051 äänellä. Äänimäärä oli tasan sama, kuin kokoomuksen kuudenneksi eniten ääniä saaneella ehdokkaalla. Teoriassa keskittäminen voisi toimiakin, mutta käytäntö on aina monimutkaisempi. Äänestäjien käyttäytymisen ohjausyritykset päätyvät useimmiten ojasta allikkoon, eikä kaksi ehdokasta kokoomuksen varjolistalla keränne samaa pottia, kuin puolueen oma neljäntoista ehdokkaan lista. Sen sijaan kokoomuksen toivo elää, kun puolue pyrkii vaaliliiton avulla paikkaamaan kahden poisjäävän kansanedustajan mentävää ääniaukkoa.

Punavihreän vasemmiston kannalta asiassa on sekä hyvä että huono puoli. Vasemmiston äänestäjien liikehdintä on tutkitusti vilkkainta vihreiden ja vasemmiston välillä. Osalle empivistä näin räikeä sinivihreys on varmasti liikaa, vaikka vihreät on ainakin maakunnan keskuskaupungissa totuttu näkemään kokoomuksen kelkassa jo aiemminkin. Monelle vihreiden mahdolliselle äänestäjälle riski oman äänen päätymisestä ydinvoiman kannattajille on se viimeinen niitti puolueen vaihtamiseen.

punavihreatulevaisuus_640x477Huono asia vaaliliitto on ennen kaikkea satakuntalaisen ympäristöliikkeen kannalta. Vihreiden kannatus ei ole Satakunnassa ollut kovin korkealla ja tällainen laskelmoitu venäläinen vaaliruletti syö puolueen uskottavuutta ympäristöasioiden ajajana entisestään. Arvojaan ei pidä myydä epävarman vaalimatematiikan puolesta. Veikkaan, ettei vaaliliitto tee hyvää puolueen kannatukselle.

Toivotan empivät vihreät äänestäjät ilomielin etsimään itselleen sopivaa ehdokasta vasemmiston punavihreältä listalta, mutta samaan aikaan olen surullinen satakuntalaisen poliittisen kentän kapea-alaisuudesta. Toivoisin maakuntaan pirteää edellä käyvää ympäristöpuoluetta, joka tekisi uusia avauksia ja johtaisi keskustelua energia- ja ympäristöpolitiikasta. Kokoomuksen puisto-osastona ainakaan vihreistä ei ikävä kyllä siihen ole.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Ehdolla eduskuntaan!

Tiedote 26.10.2014
Raisa Ranta ehdolla eduskuntaan keväällä 2015

Satakunnan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Raisa Ranta pyrkii eduskuntaan rakentamaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää Suomea. Porin valtuustossa ja kulttuuripolitiikassa vaikuttava Ranta haluaa uudistaa Suomen sosiaaliturvajärjestelmän perustulolla ja parantaa Satakunnalle elintärkeitä raideyhteyksiä.

– Riittävän suuruinen perustulo vähentää byrokratiaa, lisää yksilöiden itsemääräämisoikeutta ja helpottaa erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten ja itsensä työllistäjien asemaa ja toimeentuloa.

Raisa RantaRanta kritisoi ajattelutapoja, joissa mittavat yhteiskunnalliset ongelmat on naamioitu yksilöiden henkilökohtaisiksi ongelmiksi. Työttömyys ei johdu ihmisten laiskuudesta, vaan työpaikkojen puutteesta. Yhteiskunnan kasvavaa pahoinvointia ei poisteta yksilöitä syyllistämällä vaan elvyttävällä työllisyyspolitiikalla, ennaltaehkäisevillä palveluilla sekä oikeudenmukaisella verotuksella, tulonjakopolitiikalla ja perustulolla.

– Oikeiston johdolla toteutettu hyvinvointivaltion romuttaminen on lopetettava. On kyse sitten soista, sairaaloista tai yliopistojen rahoituksesta, nämä ovat aivan liian tärkeitä asioita jätettäväksi ihmisten hyvän tahdon varaan.

Ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta on tärkeää edistää uusiutuviin ja ympäristöystävällisiin ratkaisuihin perustuvaa energia-, ilmasto- ja liikennepolitiikkaa.
Satakunnan kannalta on tärkeää panostaa erityisesti alueen saavutettavuuteen parantamalla raideyhteyksiä Satakunnasta muualle Suomeen. Porista on päästävä Helsinkiin 2,5 tunnissa.

– Suomen kansa haluaa myös kunnioittaa ihmisoikeuksia ja sallia sukupuolineutraalin avioliittolain, mutta jostain kumman syystä eduskunta vielä empii. Mikäli asia ei vielä tällä eduskuntakaudella korjaannu, seuraavan eduskunnan on korjattava se ensitöikseen.

– Paras turvallisuustae Suomelle on sotilaallinen liittoutumattomuus. Suomen ei tule liittyä Natoon. Nato-jäsenyys heikentäisi Suomen turvallisuutta ja mahdollisuuksia toimia kansainvälisenä rauhanrakentajana.

Ranta on työskennellyt viime vuodet maaseudun kehittämisen parissa Porin seudulla toimivassa Leader-ryhmässä. Aiemmin hän on toiminut muun muassa ict-alalla, viestintätehtävissä, yrittäjänä sekä rakennusalalla. Koulutukseltaan Ranta on insinööri.

Lisätiedot:
Raisa Ranta
eduskuntavaaliehdokas
050 301 6356
raisa.ranta[at]pori.fi

Laura Lilja
kampanjapäällikkö
044 291 9119
laura[at]lauralilja.net

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Suomalainen ruletti: lottovoitto vai arpapeliä?

Enää ei ole lottovoitto syntyä Suomeen – ennemminkin arpapeliä tämä on. Toinen saa syntymälahjaksi tasapainoisen perheen tai edes välittävän vanhemman. Toiselle jaetaan oppimisvaikeuksia, lasinen lapsuus ja mielenterveysongelmia. Lisänumeroissa saattaa tulla vielä hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista. Kaikki eivät saa samanlaisia mahdollisuuksia selviytyä ja elämä voi olla menestyskisan sijaan yhtä selviytymiskamppailua.

Kulttuuritalo Anniksen Tuulta purjeisiin -hanke työllistää joukon ilman työ- tai opiskelupaikkaa olevia nuoria. Yksi porukan aikaansaannoksista on ollut näytelmä Maa, johon en kuulu, jota esitettiin Anniksella lokakuun alkupuolella. Näytelmän kohtaukset johdattavat läpi koskettavien elämänkokemusten ja valottavat eri elämäntilanteiden taustoja. Vaikka näytelmä on rankkaa katsottavaa, katsojalle jää kiitollinen ja toiveikas olo. Kiitollinen, koska on saanut jakaa nuorten hyvinkin henkilökohtaisia kokemuksia, ja toiveikas, sillä lopulta kyse on selviytymisestä ja toivon pilkahduksista.

maajohonenkuuluNäytelmä olisi avartavaa katsottavaa jokaiselle byrokraatille, virkamiehelle ja päättäjälle. Esimerkiksi vastikkeellinen sosiaaliturva ja mielenterveyspalvelujen resurssipula näyttäytyvät eri valossa näiden kokemusten kautta ja suhteutettuna erilaisiin elämäntilanteisiin pelkkien tilastojen sijaan. Työttömyyden takana ei ehkä piilekään laiskuus, joka saadaan kuriin pakottamalla työttömät ilmaistyöhön, eikä itsemurhaa hautovalle mielenterveyspotilaalle paras hoito olekaan mahdollisimman nopea kotiutus pilleripurkin kera.

Todellisuuteen pohjautuvat tarinat kertovat karua kieltään siitä, kuinka helposti ihminen jää yksin ongelmiensa kanssa. Jos omaa perheen tai ystävien tukiverkkoa ei ole, julkisen turvaverkon suurista aukoista on helppo pudota läpi kenenkään reagoimatta. Näytelmän tarinoiden kautta käy kylmästi selville kuinka helposti voi jäädä ilman apua, vaikka sitä pyytäisikin. Byrokraattinen yhteiskunta unohtaa ihmisen ja ylityöllistettyjen virkailijoiden ja lääkäreiden tehtäväksi jää reseptien kirjoittaminen, kuittien syynääminen ja kaavakkeiden ja virallisten termien taakse piiloutuminen, kun oikeasti tarvittaisiin monialaista tukea, kuuntelemista ja välittämistä.

Harvoin näkee niin hiljaista ja vakavaa porukkaa näytelmän väliajalla. Ja harvoin teatteriesitys jää näin vahvasti mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Harvoin myöskään politiikassa ollaan yhtä ajan hermoilla, kuin Vasemmistonuorten uudessa mielenterveyspoliittisessa kampanjassa Hoidon tarpeessa. Kampanja nostaa esiin mielenterveyspalvelujen ongelmia ja niiden ratkaisuja. Jatkuva resurssipula johtaa ongelmien kasautumiseen ja heikentää tarpeettomasti ihmisten mahdollisuutta kuntoutua. Henkilökohtaisten tragedioiden lisäksi tämä on myös kustannuskysymys. Ennaltaehkäisy on paitsi sosiaalisesti oikein, myös taloudellisesti järkevää. Tutustu: http://www.hoidontarpeessa.fi/

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 23.10.2014.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Oikeistopopulistien feministipelko

Ruotsin vaalit eivät tuoneet odotettua vaalivoittoa vasemmistopuolueelle. Vaikka eihän se nyt ihan huonosti mennyt, kun punavihreät puolueet yhdessä sysäsivät porvariliittouman vallan kärkisijoilta. Yksittäisen puolueen vaalivoittokruunun nappasi kuitenkin kiistatta Ruotsidemokraatit. Äärioikeistolaiseksi populistipuolueeksi kutsuttu Sverigedemokraterna tuplasi kannatuksensa ja nauttii nyt melkein 13 prosentin kannatusta. Vaikka puolue ei virallisesti tunnustaudu rasistiseksi, sen korkeissa luottamustehtävissä toimivia jäseniä on saatu kiinni rasistisesta kirjoittelusta ja kommenteista, natsihihamerkin käytöstä ja niin naisiin kuin homoihin kohdistuvista vihamielisistä lausunnoista. Puolueen varapuheenjohtaja on sanonut, että elämme sairaassa, naisistuneessa yhteiskunnassa ja yksi puolueen nuorisojärjestön keulahahmoista on puolestaan todennut feminismin olevan pohjasakan ideologia, joka pitää hävittää.

Suomessa Timo Soini ennätti jo kommentoimaan naapurimaan vaalitulosta. Vaikka hän ei myönnä Ruotsidemokraatteihin samaistuvansa, yksi on yhteistä. Molempien maiden oikeistopopulisteja pelottaa feminismi. Kun Ruotsissa Feministinen aloite jäi lopulta äänikynnyksen alle Soini totesi, ettei humpuukilla, sen paremmin feminismillä kuin sovinismilla pitkälle pötkitä. Samalla hän opastaa SDP:n Antti Rinnettä lopettamaan äijäfeminismistä jauhamisen.

Lausunnossan Soini rinnastaa surutta sovinismin ja feminismin ruokkien siten aivan liian yleistä käsitystä näiden käsitteiden vastakohtaisuudesta. Populismin asiantuntijan tokaisun takana lienee ajatus, että sovinismi ajaa miesten ylivaltaa ja feminismi puolestaan naisten. Toki maisterismiehen pitäisi olla asioista vähän enemmän perillä ja sen verran tietää, että feminismin tavoitteena ei ole kenenkään ylivalta, vaan sukupuolinen tasa-arvo. Se on sitten eri asia, jos se on perussuomalaisten mielestä humpuukia. Ainakin puolueen naisjärjestö irtisanoutuu feminismistä verkkosivuillaan ja puoluesihteeri taannoin tunnustautui enemmän sovinismin kannattajaksi. Ennen kuin näitä termejä käy julkisuudessa heittelemään, kannattaisi käydä kirjastossa. Ja jos se tuntuu ylivoimaiselta, kokeilla edes Googlea.

Onneksi SDP:n Antti Rinne ei epäröi tunnustautua feministiksi. Eli toisin kuin Soini kollegaansa ohjeistaa, toivottavasti Rinne jaksaa jauhaa, sillä tasa-arvon puolestapuhujia tarvitaan edelleen näinä humpuukipopulismin kulta-aikoina, kun suurta suomalaista puoluetta johtaa abortin vastustaja, palkkaerot ovat edelleen todellisia ja naisiin kohdistuva väkivalta on surullisen yleistä. Tasa-arvo ei synny itsestään, vaan se tarvitsee tekijöitä – sukupuoleen ja poliittiseen suuntautumiseen katsomatta.

Kolumni on julkaistu Satakunnan työssä 18.9.2014

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Ei enää mitään hävittävää

Maailma on seurannut sivusta, kun pinta-alaltaan Lavian kokoinen Gazan kaistale, jossa elää 1,6 miljoonaa palestiinalaista, on joutunut sotatoimien, tuhoamisen ja tappamisen tantereeksi. Maailmankirjan sivut eivät muutenkaan ole järjestyksessä ja traagisia asioita tapahtuu nyt muuallakin. Osa niistä on mittaluokaltaan vielä suurempia, mutta Gazan kriisin tekee Suomen kannalta erityiseksi se, että olemme mukana rahoittamassa sitä.

Gaza vapaaksi
Tämän kesän sotatoimien seurauksena Gazassa on kuollut jo yli 1900 palestiinalaista ja yli 400 000 ihmistä ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan. Jo ennen tätä alue on ollut vuosia saarrettuna niin, että ruoan ja veden saanti on säännösteltyä, eikä alueelle saada polttoainetta tai rakennustarvikkeita. Sotatoimien jälkeen vähästäkään ei ole jäljellä juuri mitään ja humanitäärinen katastrofi on väistämätön.

Israelin ja Palestiinan tilanteen yhteydessä viitataan usein “molempiin osapuoliin”. Miehitystilanteessa puhuminen kahdesta tasavertaisesta osapuolesta on harhaanjohtavaa. On selvää, kenellä tilanteessa on valta. Kumpi osapuoli yksipuolisesti hallitsee resursseja, kuka harjoittaa etnistä syrjintää ja ylläpitää syrjivää lainsäädäntöä. “Molempien osapuolten” elämän edellytykset eivät ole samat. Myöskään nykyisessä sotaoperaatiossa ei ole kyse kahden osapuolen tasavertaisesta taistelusta. Vain toisen osapuolen kodit, koulut, sairaalat, uskonharjoittamisen paikat ja ainut voimalaitos on tuhottu. Vain toisen osapuolen ihmisten liikkuminen pois rajatulta alueelta on estetty samaan aikaan, kun elämän edellytykset käyvät yhä vähäisemmiksi.

Väkivaltaista vastarintaa ei ole syytä romantisoida, Israelin puolelle ammutut raketit eivät ole ratkaisu. Ihminen on kuitenkin arvaamaton, kun sillä ei ole enää mitään hävittävää. Vuosikausien miehitys, saarto ja sorto jättävät jälkensä.

Näpit irti GazastaTilanteelle on tultava loppu. Itsestään se ei ratkea, eivätkä nämä “molemmat osapuolet” tule löytämään sopua omin avuin. Tarvitaan kansainvälistä painostusta ja laaja israelilaisten tuotteiden boikottiliike, kunnes Israel lopettaa laittomuudet, ihmisoikeusrikkomukset ja miehityksen Palestiinan alueella. Myös EU:n on vihdoin tehtävä selväksi, että se ei hyväksy Israelin laittomia toimia Palestiinassa ja vaadittava Israelin laittomissa siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden kauppasaartoa.

Aivan oma lukunsa on lisäksi Israelin mittavan sotateknologian tukeminen. Suomella on tässä erityinen rooli, sillä tekemällä asekauppaa Israelin kanssa, se rahoittaa ja ylläpitää palestiinalaisten kurjuutta. Pelkästään tänä vuonna olemme hankkineet Israelista aseteknologiaa yli 50 miljoonalla eurolla. Kaikki asekauppa Israelin kanssa on lopetettava välittömästi. Suomi ei saa olla mukana tukemassa Israelin ihmisoikeusrikkomuksia ja sotateollisuuden ihmiskokeita.

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 14.8.2014

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kuka maksaa, kun kokoomus kyydittää?

Tuottavat julkiset palvelut halutaan yksityistää ja kannattamattomat puolestaan ”julkistaa”.

Valtakunnan politiikka vaikuttaa ottavan suoran sivuaskeleen oikealle, kun kokoomuksen puoluekokous valitsi Natoa sekä julkisen sektorin alasajoa kannattavan ja karuja verolinjauksia ajavan Stubbin Suomen pääministeriksi. Minihallitusneuvottelut näyttävät, kuinka vahva neuvotteluasema demareiden johtoon astuneella Rinteellä on. Onko voimiensa tunnossa olevalla Stubbilla kaikki jokerit, kun taas Rinteen korttikäteen jää musta pekka? Korttitemput eivät pelasta, kun kannattajakenttä on levällään, eikä samalla viestillä enää tavoita koko keskiluokkaa. Duunarit eivät tunnusta väriä, kun teollisuuden väki jytkyilee ja hoitajat ja opettajat kuuluvat mieluummin trendikkäisiin menestyjiin ja äänestävät oman etunsa vastaisesti.

Porissa Volkswagenin akseli katkesi, ainakin hetkeksi, kun demarit ja kokoomus päätyivät eri verolinjoille. Vaikka aiemmin oltiin yhteisesti sovittu 0,75 prosenttiyksikön korotuksesta, Porin kaupunhallitus päätti kokoomuksen esityksestä maanantaina 3,3 miljoonan lisäleikkauksista entisten rankkojen leikkausvaatimusten päälle. Eikä siitä ole vielä kahta kuukauttakaan, kun Porissa päätettiin lakkauttaa viisi alakoulua ja kaksi lukiota – säästösyistä. Saman päivän iltana valtuuston enemmistö oli kuitenkin sitä mieltä, että rahaa riittää vuositasolla yli puoli miljoonaa euroa kannattamattoman Pori-Helsinki-lentoliikenteen tukemiseen.

Porin valtuuston äänestystulos lentoliikenteen tukemisesta 16.6.

Porin valtuuston äänestystulos lentoliikenteen tukemisesta 16.6.

Porin lentoyhteyksien markkinointihankkeen teettämän selvityksen mukaan Porin ja Helsingin välinen yhteys on yrityksille tärkeä ja sillä on merkittäviä vero- ja työllisyysvaikutuksia alueelle. Todellisuus kertoo kuitenkin toista. Yhteyttä on yritetty markkinoida julkisin varoin jo pitkään – tuloksetta. Jos todellista tarvetta olisi, liikennöinti reitillä olisi kannattavaa ja sille olisi käyttöä. Vaikuttaa siltä, että Pori-Tukholma-reitti tarjoaa paremmat yhteydet Euroopan jatkolennoille ja Helsinkiin matkustetaan mieluummin henkilöautolla. Ylipäätään yhden päivän kokousmatkat ovat vähentyneet, kun yritykset ja julkishallinto käyttävät yhä enemmän reaaliaikaisia verkko- ja videoneuvottelumahdollisuuksia. Lentoliikenteen sijaan julkinen panostus pitäisi satsata ekologisesti kestäviin liikkumismuotoihin. Poriin tarvitaan paremmat junayhteydet, se olisi järkevää tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa.

Ikävä kyllä maanantain päätökset edustavat laajempaa Suomessa vallalla olevaa trendiä. Menossa on pitkän tähtäimen talouspoliittinen rakenneuudistus, jonka seurauksena tuottavat julkiset palvelut halutaan yksityistää ja kannattamattomat puolestaan ”julkistaa”. Kun kunnalle jää vain tappiolliset toiminnot, ihmetellään pöhöttynyttä julkista sektoria ja negatiivisia kassavirtoja. Uusliberalisti ei kaipaa yhteisiä julkisia palveluita, perusturvaa, eikä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskunnan mallia. Mutta entä me muut?

Julkaistu Satakunnan työssä 19.6.2014

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Älä anna valtaa vääriin käsiin!

Varsinaisten tulosten ohella vaaleissa jännitetään aina myös sitä, kuinka innokkaasti ihmiset tällä kertaa vaivautuvat käyttämään äänioikeuttaan. Erityisesti vasemmistolle tämä on tärkeä kysymys, sillä perinteisesti helpoimmin nukkuvien puolueen jäseniksi päätyvät ne, jotka hyötyisivät vasemmiston ajaman politiikan toteuttamisesta eniten.

Pieni_banneriEurovaaleissa äänestysaktiivisuus on ollut erityisen laimeaa ja viime vaaleissa mielipiteensä ilmaisi alle 40 prosenttia EU:n äänioikeutetuista. Alle 24-vuotiaiden osalta prosentti jäi alle 30:n ja yli 55-vuotiaista puolet kävi äänestämässä. Yleisin syy jättää päätöksenteko muiden harteille oli se, ettei politiikka kiinnosta ja varsinkin EU-asiat koetaan etäisinä ja vaikeina. Varsinkaan nuoret eivät koe tietävänsä asioista riittävästi äänestääkseen, toisaalta eipä paljon kiinnostakaan. Kansalaisten Eurooppa näyttäytyy kaukaisena eliitin projektina, eivätkä EU-asiat jaksa innostaa.

Euroopan nuorista 70 prosenttia ei koe mitään poliittista puoluetta läheiseksi. Kun puolueiden välisiä eroja ei tunneta, äänestäminen on sattumanvaraista ja paras brändi ja taitavin mainostoimisto voittavat. Toisaalta vaikka äänestäisimmekin entistä ahkerammin, myös vastapuolella on kovat panokset. EU:n vallan kamareissa häärii tuhansia lobbareita vähintään 1500:sta eri yrityksestä ja organisaatiosta. Jo yksin pankkisektorin 700 lobbaajaa satsaavat 300 miljoonaa euroa vuodessa omaan vaikutusvaltaansa EU:n elimissä. Meillä muilla on käytettävissämme vain yksi ääni. Ja sitä on syytä käyttää.

Ei ole samantekevää kenet valitsemme Brysseliin lobattavaksi. Äänestämättä jättäminen on vallan luovuttamista suuryhtiöiden ja pankkisektorin käsiin. Se johtaa politiikkaan ja päätöksiin, jotka eivät palvele ihmisiä, vaan markkinoita. On tärkeää, että elinkeinoelämän ohella kuullaan ammattiyhdistysliikkeen, sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden sekä kansalaisjärjestöjen viestiä siitä, miten rakennamme Euroopasta sosiaalisemman ja tasa-arvoisemman.

toisenlainen_eurooppaEurooppa tarvitsee vaihtoehdon nykyiselle kurjistamispolitiikalle. Vasemmisto vaatii demokraattisempaa EU:ta ja kansanäänestystä EU:n ja rahaliiton tulevaisuudesta. Sijoittajien on kannettava vastuu aiheuttamastaan talouskriisistä ja pankkien sijaan on tuettava ihmisten hyvinvointia ja työllisyyttä. Eurooppa tarvitsee myös edistyksellistä ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

EU-vaaleissa on mahdollisuus muuttaa politiikan suuntaa ja suunnan valitsemme me. Tutkimusten mukaan lähes kaksi kolmasosaa kansalaisista hakee vaaleissa muutosta Euroopan politiikkaan. Vasemmiston ehdokaslistalta löytyy 20 muutoksentekijää. Löydä omasi ja kerro kaverillekin!

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 15.5.2014

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Koulujen puolesta!

Porin valtuustossa käydään juuri keskustelua kouluverkon rajusta karsimisesta Meri-Porin, Lattomeren ja Toukarin alueilla. Lakkautuspäätökset tehdään todennäköisesti demareiden ryhmäkurin niukalla enemmistöllä. Tarkemmin: http://yle.fi/uutiset/yle_satakunta_seuraa_porin_kouluvaltuustoa_hetki_hetkelta/7211482

Hyvät valtuutetut ja porilaiset

Arvoisat kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien valtuutetut. Ymmärrättehän, että ette ole lopettamassa vain kouluja, vaan olette antamassa kipeän iskun lakautettavien koulujen kyläyhteisöille. Koulut ovat myös alueensa ja yhteisönsä sydän, tai vähintäänkin keuhkot, jotka puhaltavat (vrt. sisäilmakeskustelu: näiden koulujen osalta vieläpä puhdasta) ilmaa elinvoimaiseen, turvalliseen ja viihtyisään asuinympäristöön. Koulun tiloissa harrastetaan, parannetaan henkistä- ja fyysistä terveyttä ja siten ennaltaehkäistään kalliiden erityispalveluiden tarvetta sekä nuorten että vanhojen porilaisten keskuudessa. Ihmettelen suuresti, miten erityisesti demariryhmä voi lähteä tällaiseen Meri-Porin ja muiden Porin reuna-alueiden alasajoon.
koulumiekkari

Toivottavasti kaikki valtuutetut ymmärtävät mitä Meri-Porin lukion lopettamispäätös tarkoittaa kaikille Meri-Porin alueen alakouluille. Tarve siirtää opetus nykyisen lukion tiloihin yhtenäiskouluun kasvaa suureksi jo lähitulevaisuudessa. Lopettamalla Meri-Porin lukio laitetaan lappu luukulle Mäntyluodon ja myöhemmin myös Reposaaren ja Enäjärven kouluille. Voitte olla varmoja, ettei tämä jää myöskään tähän. noormarkkulaisten ja mahdollisten tulevien ympäristökuntien porilaisten on syytä ymmärtää, että tällä päätöksellä sinetöidään myös kaikkien muiden reuna-alueiden koulujen keskittämistä entisestään. Suuntaus on selvä: lapset halutaan keskittää suuriin yksiköihin.
Meri-Pori on viime aikoina saanut hyviä uutisia teollisuuden ja taloudellisen toimeliaisuuden suhteen. Tässä ollaan kuitenkin vesittämässä alueen tulevaisuuden positiivisia kehitysnäkymiä näivettämällä alue karsimalla sieltä lapsiperheille tärkeät palvelut. Yhä useampi nuori perhe haluaa rauhallisempaa ja luonnonläheistä elinympäristöä, johon Porin maaseutumaiset alueet tarjoava hyvät puitteet, mutta tällä päätöksellä ajetaan heidät pois suunnittelemasta tulevaisuuttaan Reposaareen, Mäntyluotoon, Lattomerelle, Toukariin ja näiden läheisyyteen.

Vasama sanoi puheenvuorossaan aiemmin, että kokoomukselle asiassa ei ole kyse ideologiasta, mutta lakkauttamisen vastustajat puolestaan politisoivat asian. En ihan ymmärrä logiikkaa. Säästöjen hakeminen kyliltä ja lapsia keskittämällä vaikuttaa hyvinkin ideologiselta. Sen sijaan saamani yhteydenotot asiassa ovat tulleet huolestuneilta vanhemmilta ja oppilailta, joista suurin osa ovat taatusti asialla epäpoliiittisin perustein. Niin tai näin, olemme tekemässä ideologista ja hyvin pitkälle ulottuvaa valintaa. Voitte olla varmoja, että KH:n päätöksellä sinetöidään myös Enäjärven ja Reposaaren kohtalot ja näytetään suunta tulevaisuudelle.

Asiassa olisi hyvät perusteet palauttamiselle: kustannuslaskelmat ja niiden kokonaisvaikutus kaupungille ovat kyseenalaisia, asianosaisia ei ole kuultu kunnolla, eikä kouluverkkoselvitystä ole tehty aidosti puhtaalta pöydältä huomioimalla kokonaisuus. Palauttaminen ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa tule kyseeseen, kun ihmiset ovat jo väsyneitä jatkuvaan uuvutustaisteluun.

Se mikä voi toimia teollisuudessa ja erikoissairaanhoidossa ei toimi lapsiin ja nuoriin ja yhteisöihin. Keskittämisen ja tehostamisen ideologia ei sovi lasten kasvatukseen ja koulutukseen!
Meri-Porin lukio, Mäntyluodon, Reposaaren, Enäjärven, Lattomeren ja Toukarin koulut pitää säilyttää. Porin tulee satsata lasten laadukkaaseen ja turvalliseen lähiopetuksen inhimillisen kokoisissa oppimis- ja kasvuympäristöissä. Niiden toiminnan edellytykset tulee turvata myös tulevaisuudessa niin kauan, kun lähialueen lasten määrä on riittävä – nykyisellään se on.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kestävyysvajeesta oikeudenmukaiseen verotukseen

Suomen ja Euroopan taloudet käyvät tyhjäkäynnillä. Vienti ei vedä, lääkärijonot pitenevät, koulut homehtuvat, työttömyys – varsinkin nuorten – on suuri ongelma ja tilanne näyttää muutenkin huolestuttavalta.

Osa syyttää ongelmista maahanmuuttajia ja toiset kestävyysvajetta. Osalle ongelma on liian suuri julkinen sektori ja toisille iäkkäät ihmiset. Joku voisi puolestaan syyttää ongelmista verovajetta ja kieroon kasvanutta talousjärjestelmää.

Ilta-Sanomien kolumnissa Pekka Seppänen kertoo siilinjärveläisestä ex-pankinjohtajasta, joka on laskenut, että jos veroja kerättäisiin samaan tapaan kuin parikymmentä vuotta sitten, kuroisimme kestävyysvajetta kertaheitolla seitsemällä miljardilla umpeen. Kirjoittaja kyseenalaistaakin koko kestävyysvajeen ja puhuisi mieluummin verotusvajeesta. Niin minäkin.

image
Vielä 80-luvulla verotus oli aidosti progressiivinen ja tuloerot pieniä. Pääomatulojen erottaminen palkkaverotuksesta on kuitenkin johtanut siihen, että nyt 300 000 euron vuosituloilla veroaste on keskimäärin keveämpi kuin 100 000:n vuosituloilla ja suuria osinkotuloja saavilla verotus on keveämpi kuin yli 50 000 vuodessa ansaitsevilla palkansaajilla. Pääomatuloista ei myöskään makseta kunnallisveroa, joten paikallisten palveluiden yhteiseen rahoitukseen niillä ei osallistuta.

Verotusta on vaivihkaa kevennetty suurempituloisilta, joille on ex-pankinjohtajan laskelmien mukaan kohdistunut peräti 85 prosenttia veronalennuksista. Laskelma on yhteneväinen tuloerojen kehityksen kanssa, sillä ne ovat kasvaneet 90-luvulta lähtien. Pieni parannus kehitykseen saatiin tällä hallituskaudella, kun tuloerot vihdoin pienenivät – pitkälti Vasemmistoliiton ansiosta. Viimeisin kehysriihipäätös kuitenkin jälleen kääntää kehityksen.

Kestävyysvajeen varjolla ajetaan leikkauksia perusturvaan ja peruspalveluihin. Samalla valtio kurjistaa kuntien taloutta ja sama kestävyysvajeen mantra on pakon edessä omaksuttu valtuustosaleissa. Samalla, kun valtion tuottavuusohjelma keskittää viranomaispalveluita Suomen mittakaavassa, kunnat keskittävät lapsia keskuskouluihin ja lakkauttavat lähikoulut muiden lähipalveluiden mukana.

Olisiko aika äänekkäämmin kyseenalaistaa yleinen totuus kestävyysvajeesta ja puhua verotuksen oikeudenmukaisuudesta? Lisäksi tarvitsemme aidosti työllisyyttä tukevia toimenpiteitä leikkausten sijaan. Ei julkisten rakennusten korjausvelkaa, vaan homekoulujen korjauksia. Ei dynaamisiin lumevaikutuksiin perustuvaa elinkeinoelvytystä, vaan järkeviä investointeja tulevaisuuteen. Ei keskitettyjä epäonnistuneita ydinenergiaratkaisuja, vaan hajautettua ja työllistävää uusiutuvaa energiaa.

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 10.4.2014

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kiitos luottamuksesta!

Satakunnan Vasemmistoliiton piirikokous valitsi minut puheenjohtajaksi 6.4. pidetyssä piirikokouksessa. Edessä on paljon tehtävää, mutta mikäs tällä porukalla on tehdessä. Kyllähän se motivoi, kun tietää toisenlaisen maailman olevan mahdollinen. Toisenlainen Eurooppakin on mahdollinen ja uskokaa pois, Satakunnan vasemmiston vaalivoitto on jopa todennäköinen. Mutta sitä ei anneta, se pitää ottaa!

Satakunnan Kansa 6.4.2014: Raisa Ranta vasemmistoliiton piirin puheenjohtajaksi

Puheenvuoroni Satakunnan vasemmiston piirikokouksessa 6.4.2014:

Elämme tapahtumarikkaita aikoja. Valtakunnan politiikassa vasemmisto hakee nyt uutta paikkaansa. Työn jatkaminen hallituksessa kävi mahdottomaksi, kun kaksi vasemmiston keskeistä periaatetta, perusturvan parantaminen ja tuloerojen kaventaminen, eivät enää hallituksen uusimmassa kehysriihessä toteutuneet ja vain yksi johtopäätös oli vasemmistolle mahdollinen. Tästä huolimatta työ tärkeiden asioiden puolesta jatkuu, niin eduskunnassa kuin kunnanvaltuustoissakin – niin kaduilla kuin kabineteissakin.
Voimme varmasti kaikki yhtyä kiitoksiin ministereillemme ja kansanedustajillemme – hyvää työtä hallituksessa ja voimia jatkoon oppositiossa!

***

Vasemmisto on ensisijaisesti ihmisen puolue. Kenen tahansa ihmisen, joka uskoo sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ihmisyyteen ja tasa-arvoon.

Vasemmisto on myös työväenpuolue: pätkätöitä tekevän lähihoitajan, fyysistä työtä tekevän teollisuusduunarin, akateemisesti koulutetun työttömän ja pakkoyrittäjä-prekaarin sekä kaikkien näiden edellä mainittujen yhdistelmien.

Tämän päivän työläinen ei useimmiten ole samassa ammatissa, saati työpaikassa, koko ikäänsä. Työelämän edunvalvonnan ja vasemmiston poliittisten tavoitteiden on seurattava tätä muutosta, kuljettava sen rinnalla ja mahdollisimman pian mentävä edelle, jotta muutoksen suunta kääntyy ihmiselle, eikä markkinavoimille, edulliseen suuntaan.

Vasemmistossakin meidän on syytä muistaa, että muutos on väistämätöntä, entiseen emme voi palata, mutta tulevaisuuden suuntaan voimme kuitenkin vaikuttaa.

Suunta, jonka me haluamme on kohti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää sekä tasa-arvoista yhteiskuntaa. Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta toteutuu vain sitoutumalla ekologisen kestävyyden vaatimukseen: ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ehtymisen ja kasvavan eriarvoisuuden torjumiseen. Nämä ovat elintärkeitä asioita ja ne koskettavat meitä kaikkia.

***

Meillä on edessämme eurovaalit ja 20 upeaa ehdokasta. Sieltä varmasti löytyy jokaiselle omanlaisesti ajatteleva ja sopiva ehdokas. Esimerkiksi satakuntalainen rautakouramme Erno haluaa rakentaa työn ja toimeentulon Eurooppaa, mutta hänkään ei pysty tekemään sitä yksin! Meidän kaikkien panosta tarvitaan ja vasemmiston on yhdessä tehtävä vaalityötä, jotta saamme takaisin paikkamme, miksei kaksikin, Euroopan parlamentissa.

Myös eduskuntavaalit ovat kohta ovella. Tämäkin työ on aloitettava ajoissa ja motivoituneiden ja innostuneiden ehdokkaiden ja tukiryhmien haku on jo täysillä päällä! Eduskuntavaalit ovat myös hyvä tilaisuus saada joukkoomme uusia tekijöitä, myös muuta toimintaa ajatellen.

Tehdään yhdessä tästä maailmasta vähän parempi. Vaikka Euroopan tilanne ei tällä hetkellä moniltakaan osin vastaa vasemmistolaisia ihanteita, on ympärillämme paljon hyvääkin. Nyt ei pidä passivoitua, vaan ottaa politiikka haltuun! Edessämme on suuria koitoksia, ensin eurovaalit ja vuoden kuluttua eduskuntavaalit. Politiikkaa ei kuitenkaan tehdä pelkästään vaaleissa. Sitä tehdään kaduilla, työpaikoilla, järjestöissä, kunnissa ja jokaisen arjessa. Olkaa aktiivisia ja innostakaa ihmisiä mukaan!

Toverit, aurinkoista kevättä ja voimia arkeen! Tehdään yhdessä tulevaisuudesta parempi kaikille!

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti