Vuosihan on tässä vierähtänyt jo melkoisen vauhdikkaasti käyntiin, on ollut keskustelua turkistarhauksesta, koulujen kasvisruokapäivästä, koulutuksen maksullisuudesta, hallituksen amerikkalaiskonsulteista ja muusta mielenkiintoisesta. Pohditaan muita asioita myöhemmin (aika pian kuitenkin, bloggaamiseni on ollut luvattoman laiskaa…), mutta ensin pari sanaa turkistarhauksesta, sillä katsoin vähän jälkijunassa YLE Areenasta 17.2. esitetyn A-studion (nähtävillä 20.3. asti) jakson, jossa näytettiin suomalaisen turkistarhauksen parhaita paloja. Kuvissa vilahteli toinen toistaan riipivämpiä otoksia hoitamattomista eläimistä kurjissa oloissa: käytöshäiriöitä, hännänpurentaa, ruhjoutuneita silmiä, avohaavoja ja kasvuhäiriöitä. 30 turkistilalta kuvattua materiaalia kommentoi ohjelmassa Korkeasaaren eläinlääkäri, jonka arvio useimman eläimen kohdalla oli selkeä: eläin pitäisi lopettaa välittömästi.

Kuva: Oikeutta eläimille -yhdistys
Pätkät olivat karmeaa katsottavaa. On täysin käsittämätöntä, missä jamassa suomalainen arvostettu ja sertifioitu turkistarhaus on. Kovin hyvin ei voi mennä myöskään ihmisellä, joka joutuu itsensä kyseisellä toiminnalla elättämään. Kuinka joku voi päivittäin kohdata sekopäisiä, pelokkaita, sekä fyysisesti että henkisesti kärsiviä eläimiä törkyisissä olosuhteissa? Olisiko syytä satsata myös elinkeinoa eniten harjoittavien alueiden mielenterveyspalveluihin?
On varsin helppoa yhtyä eläinoikeusjärjestöjen ja muutamien poliitikoiden vaatimuksiin turkistarhauksen lopettamisesta. Muun muassa Vasemmistoliiton puheenjohtajalle kiitokset nopeasta reagoinnista asiaan: ”Turkiseläinten häkkikasvatukseen liittyvät eläinten hyvinvointiongelmat sekä turkistarhauksen aiheuttamat ympäristöongelmat vievät alaa kohti väistämätöntä täyskieltoa.” (Arhinmäki 18.2.2010, http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1157-turkistarhaus-lopetettava-suomesta.html)
Samaan syssyyn vaadimme maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan eroa. Sikafarmarin äitinä hän kyllä tietää tehotuotannon metkut, muttei ole kiinnostunut korjaamaan elinkeinon epäkohtia. Annika Lapintie vaati maatalousministerin kierrätystä vedoten julkisuuteen tulleisiin tietoihin sikojen, hevosten ja turkiseläinten hirvittävistä olosuhteista. ”Hiljan TV:ssä nähdyt kauhukuvat osoittavat, ettei eläinten hirvittävä kohtelu ole reilussa vuosikymmenessä muuttunut miksikään. Voitto tuotetaan monilla turkistarhoilla törkeällä eläinrääkkäyksellä.” (Lapintie 22.2.2010, http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1165-maatalousministeri-kierraetykseen.html)
Miten sivistysvaltiossa voidaan vielä toimia näin? Nykymuotoisen turkistarhauksen ovat jo kieltäneet täysin tai osittain esimerkiksi Ruotsi, Tanska, Iso-Britannia, Hollanti, Sveitsi ja Kroatia. Odottaako Suomi EU:lta tulevaa lainsäädäntöä vai ottaisiko se oma-aloitteisesti askeleen kohti eettisempää yhteiskuntaa?

Kuva: Kuva: Oikeutta eläimille -yhdistys
Oikeutta Eläimille –yhdistys on jättänyt maa- ja metsätalousministeriöstä kantelun oikeuskanslerille. Yhdistys pyytää oikeuskansleria tutkimaan, onko ministeriön turkiseläinten hyvinvointivaatimuksia koskeva päätös eläinsuojelulain mukainen, siis onko eläimille varattu riittävästi tilaa ja onko niiden käyttäytymistarpeet otettu riittävästi huomioon. Turkistiloilta kuvattujen videoiden perusteella vastaus on täysin selvä.
Lopuksi vielä lainaus filosofi Elisa Aaltolalta: ”Turkiseläimet ovat villejä eläimiä, joilla on laaja skaala erilaisia kognitiivisia kykyjä. Ne eivät ole biologista massaa, vaan älykkäitä ja uteliaita olentoja, joilla on monia lajisynnynnäisiä tarpeita. Ne kaipaavat laajaa reviiriä ja mahdollisuutta suunnata vapaasti omaa sosiaalista käyttäytymistään. Ne rakentavat pesiä, uivat ja kiipeävät. Ne kulkevat luonnossa haistellen ilmaa, kurkkien oksien taakse, käpertyen itse kaivetulle makuusijalle. Ennen kaikkea, ne kykenevät kokemaan. Ne eivät ole koneistoja, vaan kokevia olentoja, joiden iholla tuuli tuntuu joltakin.
Tämä pakottaa meidät huomioimaan, että ei ole oikeutettua kohdella turkiseläimiä ikään kuin ne olisivat silkkaa materiaa. Niitä ei tule asettaa häkellyttävän pieniin häkkeihin, joissa verkkopohjat repivät niiden ihoa rikki ja joissa tuhansien lajitovereiden läheisyys stressaa niitä niin, että ne purevat itsensä ja muut verille. Niitä ei tule asettaa tarhoihin, joissa niitä hallitsee äärimmäinen stressi, pelko ja turhautuminen, sekä näitä seuraavat fyysiset sairaudet, kuten vatsahaava. Katso päätään edestakaisin, stereotyyppisesti, heiluttavaa kettua. Katso sen häkkiä. Katso villiä eläintä, jolta on otettu kaikki sen hyvinvoinnille oleellinen pois. Kokevaa eläintä ei voida kohdella näin ilman, että me itse muutumme moraalisiksi hirviöiksi.” (Elisa Aaltola 2010, http://tarhauskielto.fi/kommentti/filosofi-elisa-aaltola)
Tuulivoimassa on tulevaisuuden potentiaalia niin puhtaan energian tuottajana kuin suomalaisen osaamisen ja tuotannon hyödyntämisessä vienniksi asti. Olemme hukanneet kallista aikaa keskittymällä ydinvoiman ”kehittämiseen” (huonolla menestyksellä saanen lisätä) samalla, kun olisimme voineet ryhtyä Euroopan edelläkävijäksi uusiutuvien energiantuotantomuotojen asiantuntijana.
Viime aikoina nähty rahoitusmarkkinoiden elpyminen on Attacin raportin mukaan seurausta keskuspankkien mittavasta perusrahoituksesta, joka on käytännössä siirtynyt arvopapereiden hintoihin sen sijaan, että sillä olisi ollut vaikutusta reaalitalouden toimintaan. Arvopaperikaupassa näkyvä hintojen nousu ei kuitenkaan lisää työpaikkoja eikä paranna ihmisten elämänlaatua sen enempää Suomessa kuin muuallakaan. Sen sijaan elvytysrahan pumppaaminen rahoitusmarkkinoiden ylläpitämiseen johtaa uuden kuplan syntymiseen, joka Attacin arvion mukaan saattaa puhjeta jo ensi vuoden aikana.

Viime viikonloppuna järjestettiin Porin nuorisotalolla Porin kitaraseuran organisoima lasten- ja nuorten bändi-ilta. Illan aikana esiintyi kymmeniä 11-17-ikäisiä nuoria ja katsomossakin heitä oli lähemmäs 300. Mukana oli niin musiikkiharrastuksen vasta vähän aikaa sitten aloittaneita kuin jo pidempään yhdessä soittaneita bändejä. Joukosta erottui myös muutama todellinen taituri, jotka epäilemättä tulevat joskus vielä saamaan musiikista itselleen mieluisan ammatin. Kaikkia illan esiintyjiä yhdisti rakkaus musiikkiin ja aito soittamisen ilo ja tekemisen meininki.
Kiitos kaikille teille noin 50:lle rokkarille ja räppärille ja muille järjestelyihin osallistuneille. Keep on rockin’!