Kestävyysvajeesta oikeudenmukaiseen verotukseen

Suomen ja Euroopan taloudet käyvät tyhjäkäynnillä. Vienti ei vedä, lääkärijonot pitenevät, koulut homehtuvat, työttömyys – varsinkin nuorten – on suuri ongelma ja tilanne näyttää muutenkin huolestuttavalta.

Osa syyttää ongelmista maahanmuuttajia ja toiset kestävyysvajetta. Osalle ongelma on liian suuri julkinen sektori ja toisille iäkkäät ihmiset. Joku voisi puolestaan syyttää ongelmista verovajetta ja kieroon kasvanutta talousjärjestelmää.

Ilta-Sanomien kolumnissa Pekka Seppänen kertoo siilinjärveläisestä ex-pankinjohtajasta, joka on laskenut, että jos veroja kerättäisiin samaan tapaan kuin parikymmentä vuotta sitten, kuroisimme kestävyysvajetta kertaheitolla seitsemällä miljardilla umpeen. Kirjoittaja kyseenalaistaakin koko kestävyysvajeen ja puhuisi mieluummin verotusvajeesta. Niin minäkin.

image
Vielä 80-luvulla verotus oli aidosti progressiivinen ja tuloerot pieniä. Pääomatulojen erottaminen palkkaverotuksesta on kuitenkin johtanut siihen, että nyt 300 000 euron vuosituloilla veroaste on keskimäärin keveämpi kuin 100 000:n vuosituloilla ja suuria osinkotuloja saavilla verotus on keveämpi kuin yli 50 000 vuodessa ansaitsevilla palkansaajilla. Pääomatuloista ei myöskään makseta kunnallisveroa, joten paikallisten palveluiden yhteiseen rahoitukseen niillä ei osallistuta.

Verotusta on vaivihkaa kevennetty suurempituloisilta, joille on ex-pankinjohtajan laskelmien mukaan kohdistunut peräti 85 prosenttia veronalennuksista. Laskelma on yhteneväinen tuloerojen kehityksen kanssa, sillä ne ovat kasvaneet 90-luvulta lähtien. Pieni parannus kehitykseen saatiin tällä hallituskaudella, kun tuloerot vihdoin pienenivät – pitkälti Vasemmistoliiton ansiosta. Viimeisin kehysriihipäätös kuitenkin jälleen kääntää kehityksen.

Kestävyysvajeen varjolla ajetaan leikkauksia perusturvaan ja peruspalveluihin. Samalla valtio kurjistaa kuntien taloutta ja sama kestävyysvajeen mantra on pakon edessä omaksuttu valtuustosaleissa. Samalla, kun valtion tuottavuusohjelma keskittää viranomaispalveluita Suomen mittakaavassa, kunnat keskittävät lapsia keskuskouluihin ja lakkauttavat lähikoulut muiden lähipalveluiden mukana.

Olisiko aika äänekkäämmin kyseenalaistaa yleinen totuus kestävyysvajeesta ja puhua verotuksen oikeudenmukaisuudesta? Lisäksi tarvitsemme aidosti työllisyyttä tukevia toimenpiteitä leikkausten sijaan. Ei julkisten rakennusten korjausvelkaa, vaan homekoulujen korjauksia. Ei dynaamisiin lumevaikutuksiin perustuvaa elinkeinoelvytystä, vaan järkeviä investointeja tulevaisuuteen. Ei keskitettyjä epäonnistuneita ydinenergiaratkaisuja, vaan hajautettua ja työllistävää uusiutuvaa energiaa.

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 10.4.2014

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kiitos luottamuksesta!

Satakunnan Vasemmistoliiton piirikokous valitsi minut puheenjohtajaksi 6.4. pidetyssä piirikokouksessa. Edessä on paljon tehtävää, mutta mikäs tällä porukalla on tehdessä. Kyllähän se motivoi, kun tietää toisenlaisen maailman olevan mahdollinen. Toisenlainen Eurooppakin on mahdollinen ja uskokaa pois, Satakunnan vasemmiston vaalivoitto on jopa todennäköinen. Mutta sitä ei anneta, se pitää ottaa!

Satakunnan Kansa 6.4.2014: Raisa Ranta vasemmistoliiton piirin puheenjohtajaksi

Puheenvuoroni Satakunnan vasemmiston piirikokouksessa 6.4.2014:

Elämme tapahtumarikkaita aikoja. Valtakunnan politiikassa vasemmisto hakee nyt uutta paikkaansa. Työn jatkaminen hallituksessa kävi mahdottomaksi, kun kaksi vasemmiston keskeistä periaatetta, perusturvan parantaminen ja tuloerojen kaventaminen, eivät enää hallituksen uusimmassa kehysriihessä toteutuneet ja vain yksi johtopäätös oli vasemmistolle mahdollinen. Tästä huolimatta työ tärkeiden asioiden puolesta jatkuu, niin eduskunnassa kuin kunnanvaltuustoissakin – niin kaduilla kuin kabineteissakin.
Voimme varmasti kaikki yhtyä kiitoksiin ministereillemme ja kansanedustajillemme – hyvää työtä hallituksessa ja voimia jatkoon oppositiossa!

***

Vasemmisto on ensisijaisesti ihmisen puolue. Kenen tahansa ihmisen, joka uskoo sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ihmisyyteen ja tasa-arvoon.

Vasemmisto on myös työväenpuolue: pätkätöitä tekevän lähihoitajan, fyysistä työtä tekevän teollisuusduunarin, akateemisesti koulutetun työttömän ja pakkoyrittäjä-prekaarin sekä kaikkien näiden edellä mainittujen yhdistelmien.

Tämän päivän työläinen ei useimmiten ole samassa ammatissa, saati työpaikassa, koko ikäänsä. Työelämän edunvalvonnan ja vasemmiston poliittisten tavoitteiden on seurattava tätä muutosta, kuljettava sen rinnalla ja mahdollisimman pian mentävä edelle, jotta muutoksen suunta kääntyy ihmiselle, eikä markkinavoimille, edulliseen suuntaan.

Vasemmistossakin meidän on syytä muistaa, että muutos on väistämätöntä, entiseen emme voi palata, mutta tulevaisuuden suuntaan voimme kuitenkin vaikuttaa.

Suunta, jonka me haluamme on kohti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää sekä tasa-arvoista yhteiskuntaa. Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta toteutuu vain sitoutumalla ekologisen kestävyyden vaatimukseen: ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ehtymisen ja kasvavan eriarvoisuuden torjumiseen. Nämä ovat elintärkeitä asioita ja ne koskettavat meitä kaikkia.

***

Meillä on edessämme eurovaalit ja 20 upeaa ehdokasta. Sieltä varmasti löytyy jokaiselle omanlaisesti ajatteleva ja sopiva ehdokas. Esimerkiksi satakuntalainen rautakouramme Erno haluaa rakentaa työn ja toimeentulon Eurooppaa, mutta hänkään ei pysty tekemään sitä yksin! Meidän kaikkien panosta tarvitaan ja vasemmiston on yhdessä tehtävä vaalityötä, jotta saamme takaisin paikkamme, miksei kaksikin, Euroopan parlamentissa.

Myös eduskuntavaalit ovat kohta ovella. Tämäkin työ on aloitettava ajoissa ja motivoituneiden ja innostuneiden ehdokkaiden ja tukiryhmien haku on jo täysillä päällä! Eduskuntavaalit ovat myös hyvä tilaisuus saada joukkoomme uusia tekijöitä, myös muuta toimintaa ajatellen.

Tehdään yhdessä tästä maailmasta vähän parempi. Vaikka Euroopan tilanne ei tällä hetkellä moniltakaan osin vastaa vasemmistolaisia ihanteita, on ympärillämme paljon hyvääkin. Nyt ei pidä passivoitua, vaan ottaa politiikka haltuun! Edessämme on suuria koitoksia, ensin eurovaalit ja vuoden kuluttua eduskuntavaalit. Politiikkaa ei kuitenkaan tehdä pelkästään vaaleissa. Sitä tehdään kaduilla, työpaikoilla, järjestöissä, kunnissa ja jokaisen arjessa. Olkaa aktiivisia ja innostakaa ihmisiä mukaan!

Toverit, aurinkoista kevättä ja voimia arkeen! Tehdään yhdessä tulevaisuudesta parempi kaikille!

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Avoin kirje kansanedustajalleni: Miksi epäröit kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia?

Avoin kirje kansanedustaja Myllykoskelle

Arvoisa Jari, olen hämmentynyt.
20.2. Kansan Uutiset kertoi, että Vasemmiston eduskuntaryhmä tukee kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Neljä päivää myöhemmin YLE uutisoi, että samainen asia on Sinulle vaikea pala ja ettet vielä tiedä, miten aiot äänestää. Toivon sydämestäni, että lakialoitteen käsittelyn aikana pääset itsesi kanssa sopuun ja että päädyt tukemaan aloitetta. Mikäli asiaan perehtyminen ja sen pohtiminen asiantuntijalausuntojen pohjalta kuitenkin saa Sinut äänestämään aloitetta vastaan, laitan pääni pensaaseen ja häpeän.

Jarin kanssa Pori Prideilla 2013, ei tarvinnut hävetä!

Jarin kanssa Pori Prideilla 2013, ei tarvinnut hävetä!

Koska olen ymmärtänyt, että epäröintisi liittyy erityisesti lasten asemaan, eikä samaa sukupuolta olevien liittoihin sinänsä, en korosta kuinka tärkeää on, että olisimme kaikki lain edessä samanarvoisia. En korosta sitäkään, kuinka lain muuttaminen ei olisi keneltäkään pois. Sen sijaan korostan sitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki on ennen muuta lapsen oikeuksia parantava lakialoite.

Olet sanonut YLEn vaalikoneessa, että lasten keskuudessa vallitseva kiusaaminen on kova taakka kannettavaksi. Näin taatusti on. Ketään ei saa kiusata sen enempää silmälaseista kuin heidän vanhempiensa ominaisuuksista tai valinnoista. Mutta en oikein ymmärrä, miten laki lisäisi kiusaamista. Sateenkaariperheitä on ollut olemassa ennen rekisteröityä parisuhdetta, eivätkä perheet tarvitse elääkseen uutta avioliittolakiakaan. Lain puuttuminen ei vähennä sateenkaariperheiden lasten määrää, eikä sen säätäminen lisää kiusaamista. Päinvastoin, sillä on kiusaamista vähentävä vaikutus, sillä syrjivät käytännöt lainsäädännössä aiheuttavat syrjintää myös ihmisten arjessa. Mitä paremmin tunnustamme ja tunnistamme yhteiskuntamme epäkohdat, sitä paremmin niihin voidaan puuttua. Niin se maailma muuttuu. On muuttunut aina ja tulee aina muuttumaan.

Koska yhteiskuntamme ei vielä ole valmis koko avioliittoinstituution purkamiseen, vähintä mitä voimme tehdä, on sallia yhdenvertaisuus kaikille. Mitään kovin radikaalia muutosta sateenkaariperheiden, tai sellaiseksi haluavien, arkeen lakimuutoksella ei ole. Avioliittolaki on kuitenkin ihmisoikeuskysymys: kaikki ansaitsevat yhdenvertaisen kohtelun.

Rakkautta ei ole säädetty laissa ennenkään. Ihmisoikeuksia sen sijaan on. Toivon Sinulle Jari rohkeutta ja mielenrauhaa. Äänestä viisaasti.

Kirje on julkaistu Satakunnan Työssä 6.3.2014

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Luukkos-gate

(Kirjoitus on kommentti Satakunnan Kansan 8.2.2014 aloittamaan keskusteluun Porin kaupunginjohtajan salaisesta erottamisoperaatiosta.
http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194873332836/artikkeli/
porin+kaupunginjohtaja+liki+lahtopasseja.html
, 10.2.2014
)

Porin Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei ole ollut mukana kaupunginjohtajan syrjäyttämisyrityksessä. Yksittäisten henkilöiden puuhastelu asian parissa ei tee siitä koko ryhmän hyväksymää toimintaa. Salailu, suhmurointi ja pienen valikoidun kerhon toiminta ei kuulu enää tähän aikaan ja julkiseen päätöksentekoon, eikä edusta nykyaikaisen vasemmiston tapaa tehdä politiikkaa ja päätöksiä yhteisissä asioissa.

En työesteen vuoksi päässyt ryhmäkokoukseen, jossa asiasta käytiin keskustelua. Olin kuitenkin viestinyt kantani ryhmälle etukäteen. Ohessa jotain ajatuksistani.

En arvosta enkä hyväksy toimintatapaa, jolla asiaa on valmisteltu ja jolla se on hoidettu. Poliitikot syyttävät virkamiehiä salailusta ja asioiden valmistelusta pöydän alla. Edustaako tämä toimintatapa nyt sitten sitä uutta ja avointa tyyliä, jota jatkossa halutaan Porin kaupungissa edistää ja noudattaa?

Ainakin Vasemmistoliitto on linjannut asian toisin. En aio toimia ryhmässä, joka hyväksyy salailun, eikä noudata reilua ja avointa toimintatapaa. Ohessa suora lainaus puolueen asiakirjasta Vasemmiston toiminta kohti 2020-lukua:
“Vasemmiston toiminta on avointa ja demokraattista kaikilla tasoilla.
Päätöksenteko on kaikille avointa siten, että kaikki halukkaat pääsevät vaikuttamaan ja osallistumaan, eikä asioita sovita etukäteen epävirallisissa yhteyksissä.
Avoimuus ja demokraattisuus omassa päätöksenteossa on sitä, että kaikilla on saatavilla kaikki oleellinen tieto niistä asioista, joista ollaan päättämässä. Näin keskustelijat ovat tasavertaisessa asemassa keskenään.
Erilaiset kannat käsitellään perusteellisesti ja vastakkaisia näkemyksiä uskalletaan ilmaista ja niitä kuunnellaan avoimesti. Turhaa byrokratiaa vältetään, mutta päätöksentekojärjestys on selkeä, jotta kaikki tietävät, miten voivat osallistua ja vaikuttaa.”

Minulla ei ole syytä puolustella kaupunginjohtajan tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, mutta jotta näin räikeään painostukseen tai erottamiseen lähdetään, pitää sille olla vastaan sanomattomat perusteet. Se edellyttää myös sitä, että kritiikki on esitetty henkilölle itselleen ja että hänellä on ollut mahdollisuus muuttaa toimintaansa ja korjata osoitetut puutteet sekä vastata kritiikkiin. Tietääkseni tällä valtuustokaudella näin ei ole tapahtunut. Jos Luukkosen toiminta ei tällä valtuustokaudella ole ollut hyväksyttävää, siihen pitää puuttua asianmukaisin keinoin, mutta ei näin.

Jotta Luukkoselta on kohtuullista vaatia eroa, tulisi kritiikin olla yksilöityä. Mitä on tehty väärin, milloin ja mitä sen sijaan olisi pitänyt tehdä. Epämääräiset heitot ja haukkumiset eivät johda mihinkään, eikä niiden perusteella voi toimintaa muuttaa paremmaksi. Niiden sijaan tarvitaan rakentavaa kritiikkiä ja asiallista pohdintaa siitä, mitä pitäisi tehdä ja miksi se ei nykyisellään onnistu.

Porin kaupungin organisaatiokaavio löytyy täältä:
http://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/hallintopalvelut/
61SxUefSj/organisaatiokaavio.pdf

Sieltä voi itse kukin katsoa, kenen vastuulla on kaupungin johtaminen. Myös päättäjien lienee syytä katsoa peiliin, jos asiat (tai edes johtaminen) eivät ole kunnossa. Niiden syynä tuskin on Aino-Maija Luukkonen yksinään. Niinpä lienee melko ruusuinen kuvitelma, että Porin kaupungin ongelmat ratkeaisivat savustamalla Luukkonen pois johtajan pallilta.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Säästöjä hinnalla millä hyvänsä?

Säästöjä, leikkauksia, säästöjä ja rakenteellisia uudistuksia. Niitä meille tarjoavat kilpaa niin maan hallitus kuin kuntapäättäjätkin. Julkisen sektorin kokoa liioitellaan käsitteitä sekoittamalla aina presidentistä alkaen ja meille luodaan jatkuvasti mielikuvaa vanhanaikaisista ja tehottomista julkisen sektorin hyvinvointi- ja peruspalveluista. Meneillään on laajamittainen vedätys ja julkisten (=yhteisten ja kaikkien saavutettavissa olevien) palveluiden alasajo. Valtio leikkaa ja kuntapäättäjät vievät leikkaukset käytäntöön heikentämällä palveluiden tasoa, lakkauttamalla kouluja, vähentämällä henkilöstöä, lomauttamalla, karsimalla ja supistamalla. Kuntapäättäjien tehdessä näitä kipeitä päätöksiä nojaudutaan lähinnä yhteen mitattavissa olevaan muuttujaan, eli rahaan. Välittömillä eurosäästöillä pakotetaan tekemään ratkaisuja, joiden sosiaaliset ja inhimilliset vaikutukset kantavat vuosien päähän. Talouden ollessa taantumassa ja säästötavoitteiden korkealla olemme toistamassa 90-luvun laman virheitä, joista emme ole koskaan edes kunnolla toipuneet.

Tässä tilanteessa olisi kansantaloudellisesti järkevintä pitää perusostovoimaa yllä. Leikkausten sijaan tarvitaan elvytystä. Nyt olisi tärkeintä huolehtia työllisyydestä ja yhteisistä palveluista, mutta sen sijaan kuntien talousahdingossa tarjolla on vain kylmää kättä ja säästövaatimuksia. Lomauttamalla ja supistamalla kuntien pienipalkkaiset työntekijät saadaan aikaiseksi vahinkoa sekä palvelutason heikkenemisenä että palkansaajien ostovoiman vähenemisenä. Kuntasäästöt ovat mitä suurimmassa määrin myös tasa-arvokysymys. Kuntien työntekijöiden suuri enemmistö on naisia ja lisäksi palveluiden heikkeneminen vaikuttaa ensimmäisenä ennen kaikkea naisten arkeen hoiva- ja sosiaalipalveluiden reistaillessa.

Porissa, kuten niin monessa muussakin Suomen kunnassa, on säästötalkoiden työkalupakista kaiveltu esiin myös kouluverkon uudistaminen eli käytännössä keskustan ulkopuolisten koulujen karsiminen. Lapset(kin) halutaan keskittää suuriin yksiköihin, joissa tehokkuus, läpimenoaika ja synergiaedut ovat huipussaan sekä ydin-, osa- ja tukiprosessit viimeisen päälle viilattuja. Euroilla mitattuna homma näyttää lyhyellä aikavälillä toimivan ja säästöjä ei voi estää, mutta miten on kokonaisuuden laita, kun vaakakuppiin lisätään inhimilliset ja sosiaaliset vaikutukset? Kokonaisuus on koulukuljetuksia monimutkaisempi. Inhimillisen kokoiset kouluyhteisöt mahdollistavat yhteisöllisen kasvuympäristön kaikille ja varhaisen puuttumisen orastaviin ongelmiin. Monella alueella ainoat yhteiset kokoontumis- ja harrastustilat löytyvät koululta ja niillä on myös tärkeä tehtävä kyläyhteisöjen ylläpitäjänä. Onnea Nakkilaan, siellä mentiin lasten etu edellä ja kyläkoulut päätettiin säilyttää. Samaa viisautta toivoisi muihinkin kuntiin.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Laman lapsilta on Toivo hukassa

Linnan juhlissa kimaltelee ja pukuja ihastellaan. Kun kääntää katseen toisaalle, voi nähdä vähän reilu parikymppisten ikäluokan, laman lapset, joista neljännes pitää tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joista viidesosalla on ollut mielenterveysongelmia ja joista joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Voi nähdä myös, kuinka tälläkin hetkellä itsenäisessä Suomessa 120 000 lasta elää jatkuvassa köyhyydessä. Vaikka enemmistöllä menee ihan hyvin, tätä taustaa vasten Tampereen kaltaisia pahan olon purkauksia voi olla helpompi ymmärtää, vaikka niitä ei hyväksyisikään.

Malmö 2008

Malmö 2008

Tätä taustaa vasten myös kuntien näinä päivinä kiinni nuijitut talousarviot ja valtion rakennepaketit asettuvat hiukan eri valoon, kuin miltä niiden erinomaiset, tai ainakin vahingot minimoivat, lopputulemat valtuustosalien tai eduskuntantalon kirkkaassa loistossa näyttävät.
Mut hei oikeesti, ketä kiinnostaa? Kun oma elämä pyörii päivittäisen selviytymisen parissa ja jatkuvaa toivottomuuden tunnetta vastaan taistellessa, ei paljoa kiinnosta, onko vasemmisto saanut taisteltua työttömyysturvan indeksikorotuksen ennemmin vai myöhemmin.

Berliini 2009

Berliini 2009

Jokainen vasemmiston kansanedustaja ja kuntapoliitikko tekee parhaansa ja saa aikaan vahinkojen minimointia näissä hyvinvointivaltion purkutalkoissa. Vasemmisto on saanut hallituksessa ollessaan paljon aikaan ja monet huononnukset olisivat olleet pahempia ja parannukset olisivat jääneet tapahtumatta ilman vasemmiston mukanaoloa. Reaalipolitiikka on siis onnistunut olosuhteisiin nähden hyvin. Sen sijaan Toivo on siirtynyt oikealle. Aiempien vuosikymmenten sosiaalinen luokkanousu ei enää toteudu. Köyhän lapset pysyvät köyhinä ja yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista 70 prosenttia saa toimeentulotukea. Pitkään toimeentulotuella eläminen korreloi suoraan myös mielenterveyspalveluiden käyttöön, psyykenlääkkeiden syöntiin, huostaanottoihin ja rikosten tekemiseen. Syy ei kuitenkaan ole toimeentulotuen saajissa. Syy on vaihtoehdottomuudessa ja epätoivossa, jonka aiheuttaa epäonnistuminen tässä helvetin hienossa huippuyksilöyhteiskunnassa, jossa neonvalot säihkyy, skumppa juoksee ja vain timantit on ikuisia.

Helsinki 2008

Helsinki 2008

Yhteiskunnan epätasa-arvoistuminen, suuret tuloerot, varallisuuden ja työn kasautuminen liian harvoille aiheuttavat toisaalle työttömyyttä, varattomuutta ja toivottomuutta. Niiden sijaan tarvitaan kohtuutta, työn jakamista ja ennaltaehkäisevää tukea sitä tarvitseville. Avun saantia pitää aikaistaa ja yksinkertaistaa. Ei se nyt voi olla niin vaikeaa.

Monet vasemmistolaiset olivat muiden mukana ja ensimmäisten joukossa tuomitsemassa Tampereen rähäköitä. On ymmärrettävää, että erityisesti puolueen johto haluaa irtisanoutua kahakasta, varsinkin, kun jotkut yrittävät väkisin löytää olemattomia linkkejä vasemmiston ja Tampereen tapahtumien välille. Sen sijaan meidän vasemmistolaisten, jos keiden, tulisi miettiä, mistä tämä paha olo kumpuaa ja mitä sille voidaan tehdä. Tarvitsemme Toivon takaisin.

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 12.12.2013.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Porin valtuuston kokoukset vihdoin nettiin? – Ei sittenkään!

Edit 9.12.2013 klo 16: Esitys kaatui valtuustossa kokoomuksen ja demareiden vastustukseen.
Satakunnan Työ 12.12.2013:
st
Vasemmistoliiton Porin valtuustoryhmä esittää, että vuoden 2014 talousarviossa valtuustoryhmien ryhmärahasta varataan 10 000 euroa valtuuston kokousten videoimiseksi ja esittämiseksi Internetissä.
porivaakunaLaadukkaan videototeutuksen kustannusarvio ostopalveluna on noin 2 000 euroa per kokous, eli vajaa 34 euroa per valtuutettu. 10 000 euron määrärahalla voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, jotta Porin kaupunginvaltuuston kokouksia aletaan esittämään Internetissä vuoden 2014 aikana. Videototeutuksen vaihtoehtona voidaan selvittää myös pelkän äänen taltioimista, jotta kokouksia voisi jatkossa vähintäänkin kuunnella Internetin välityksellä.

- Jokainen valtuustoryhmä saa vuosittain ns. ryhmärahaa 1000€ per valtuutettu mm. koulutusten ja tilaisuuksien järjestämistä varten. Vetoamme nyt valtuustoryhmiin, että jokainen valtuutettu osallistuisi talkoisiin ja tästä ryhmärahasta lohkaistaan 10 000 euroa ensi vuonna, jotta kokousten julkinen esittäminen saadaan käyntiin ensi vuoden aikana, sanoo vasemmiston valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Raisa Ranta.

Esityksen taustalla on maaliskuussa jätetty aloite kokousten videoinnin aloittamisesta. Myöhemmin aloite päätettiin valtuustossa yksimielisesti siirtää talousarviokäsittelyyn.

- Asiaa ei kuitenkaan ole otettu mukaan kaupunginhallituksen esitykseen. Kokousten esittämiselle oli kuitenkin laaja kannatus valtuustossa ja uskon, että asian eteenpäin viemiselle löytyy yhteinen tahto, sanoo aloitteen tehnyt Ranta.

- Kuntalaisten osallisuuden ja lähidemokratian kehittäminen ovat erityisen ajankohtaisia aiheita kuntauudistusten keskellä. Porin kaupungin päätöksenteon avoimuutta on lisättävä ja yksi keino on valtuuston työskentelyn avaaminen kuntalaisten helposti seurattavaksi. Etu olisi yhteinen ja tästä hyötyvät niin kuntalaiset ja valtuutetut kuin koko kaupunkiorganisaatiokin, aloitteessa perustellaan.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

(Porin) kuntatalouden lyhyt oppimäärä – kohtuus kaikessa

On taas se aika vuodesta, kun päätetään kuinka monta koulua, terveysasemaa tai kulttuuripalvelua ensi vuonna on tarjolla. Yllättävän vähän ihmisiä tuntuu kuitenkin kiinnostavan, miten turvaisimme laadukkaan lasten päivähoidon, kattavan kouluverkon, saavutettavat terveyspalvelut ja pahoinvointia ennaltaehkäisevät liikunta- ja kulttuuripalvelut nyt, kun useimmissa kunnissa säästöpaineet käyvät ylivoimaisiksi, eikä velkaa haluta kasvattaa kohtuuttomasti. Kuntien talousarvioneuvottelut käyvät paraikaa kuumina ja vaakakupeissa ovat käytännössä palvelut, lisävelka ja veroprosentti. Toki säästöjä yritetään löytää myös palveluprosesseja järkeistämällä ja turhia menoja karsimalla, mutta suuria pikavoittoja on tuskin koskaan ollutkaan ja pienemmätkin on taidettu lunastaa jo aikoja sitten.

st
Niinpä esimerkiksi Porissa jää jäljelle vain vähän vaihtoehtoja, kun velanottoa ei enää nykyisestä haluta merkittävästi lisätä. Jostain pitää karsia ja jostain pitää saada tuloja, jotta viivan alle ei jää epäsuhtaa. Verojen korottaminen ei liene kenenkään tavoitteena, mutta looginen ja oikeudenmukainen seuraus se on silloin, kun ollaan tilanteessa jossa peruspalvelut ja inhimillinen hyvinvointi ovat vaakalaudalla. Kuitenkin puolueiden välillä ja jopa vasemmiston sisällä on ristiriitaisia näkemyksiä siitä, kannattaako nykyisiä palveluita, esimerkiksi puhtaan ilman koulu- ja lukioverkkoa tai huostaanoton uhkaamien perheiden auttamista, turvata kohtuullisella veronkorotuksella.

Itselleni asia on täysin selvä: maltillinen veronkorotus on oikeudenmukaisin tapa turvata tasavertaiset palvelut kaikille. Vaikka kunnallisvero ei ole aidosti progressiivinen (vielä!), siltä välttyvät pienituloisimmat. Palkkatulon ollessa kahden ja puolen tonnin luokkaa Porin vasemmiston esittämä 0,75 prosentin veronkorotuksen vaikutus olisi parikymppiä kuussa. Kohtuullisesti toimeentulevalle tämä on siedettävä korvaus siitä, että lapset saavat käydä terveellisen ilman lähikoulua, lukio-opetus säilyy laadukkaana ja monimuotoisena ja lapsille on tarjolla riittävästi päivähoitopaikkoja.

Porin vasemmiston ensi vuoden talousarvioehdotus sisältää myös monia muita perusteltuja esityksiä. Yksi päivänselvä asia on, että TÄYSIN turhista pitkäaikaistyöttömien työllistämättömyyden sakkomaksuista on päästävä eroon. Satsaamalla 0,5 miljoonaa työllistämiseen voidaan saavuttaa vähintään miljoonan säästöt Kelan sakkomaksuista. Toinen, joskin viivellä toimiva, säästökohde on vaikeassa tilanteessa olevien perheiden erityiseen tukeen osoitetut ennaltaehkäisevät eurot. Esimerkiksi lapsiperheiden kotiapuun satsaaminen ja huostaanottojen välttäminen tuovat paitsi taloudellisia säästöjä tulevaisuudessa, ehkäisevät inhimillistä pahoinvointia nykyhetkessä.

Julkaistu Satakunnan Työssä 7.11.2013

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Oma napa, ajan tapa?

Uutisia ja niiden kommentointia lukiessaan on taas saanut kummastella ihmisten itsekkyyttä ja inhimillisyyden puutetta. Toinen sanoo, ettei syyrialaislapsia kannata auttaa, kun meillä on täällä Suomessa työttömyyttä ja toinen, että viis ilmastonmuutoksesta, ei meidän tarvitse mistään luopua, koska kiinalaiset asian kuitenkin ratkaisevat.

lammaslauma
On aika räikeää, että suomalaiset murehtivat enemmän BB-julkkisten edesottamuksia kuin sitä, että Syyrian humanitaarinen kriisi on ajanut yli kuusi miljoona ihmistä pois kodeistaan elämään epävarmuuden keskelle. Heistä suurella osalla on pulaa perusasioista, kuten vedestä, ruoasta ja lääkkeistä. Kyseessä on vuosituhannen suurin humanitaarinen kriisi, mutta silti Suomen päätös ottaa vastaan 500 syyrialaista pakolaista sai aikaan kritiikkimyrskyn ja uhkakuvia heidän aiheuttamistaan taloudellisista vaikutuksista. Miksei tämä kriitikkoväki sen sijaan ole lainkaan huolissaan siitä, että samaan aikaan Suomi menettää varovaistenkin arvioiden mukaan 800 miljoonaa euroa vuodessa kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän veronkierron vuoksi? Miksi uhkana ovat pakolaisleirien kurjista oloista tulevat ihmiset, eikä syyllistäminen kohdistu hädän alla olevien sijaan häikäilemättömiin omaa etuaan ajaviin (suomalaisiin) veroparatiisipakolaisiin?

Emme asu lintukodossa, jonka rajat suojaavat meitä sen enempää maailman sosiaalisilta kuin taloudellisiltakaan kriiseiltä. Kaikken vähiten valtioiden rajoja kunnioittaa ekologinen kriisi, joka taas uusimpien tutkimustulosten valossa on lähempänä kuin osasimme odottaa. Enää ei toivottavasti tarvitse kiistellä siitä, onko ilmastonmuutos tosiasia ja ihmisen aiheuttama vai ei. Sen sijaan on kohta jo myöhäistä kiistellä mitä sille aiotaan tehdä.

On totta, että ilmastonmuutoksessa on kyse sen mittaluokan asiasta, ettei sitä Suomen sitimaasturit tai edes etelän lomat lentelyineen ratkaise. On yhtä lailla harhaa kuvitella, että voimme jatkaa ylikuluttavaa elämäntyyliämme business as usual -asenteella. Globaalin ekolologisen kriisin ehkäisemiseksi tarvitaan lainsäädännöllisiä toimia erityisesti kansainvälisellä tasolla ja tällä tulee väistämättä olemaan vaikutuksia myös suomalaisten elintapoihin. Ikävä kyllä poliitikot vain ovat yhden sortin lammaslauma, joka ei uskalla vaatia mitään, minkä kansansuosio ei ole taattu. Mutta jos äänestäjinä olisivat lapsenlapsemme, olisi rohkeille päätöksentekijöille kysyntää jo nyt.

Julkaistu Satakunnan Työssä 3.10.2013

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Hyvät, pahat ja työttömät

Sen sijaan, että mietitään, miten köyhyydestä, sairastumisesta tai työttömyydestä rangaistaan ja syyllistetään, tulee miettiä, miten työllistetään lähes 320 000 työtöntä.

Jos poliittista oikeistoa, mediaa ja Sarasvuota on uskominen, talouden kriisin syylliset ovat ilmaista sosiaaliturvaa hyödyntävät työttömät ja laiskat eläkkeelle ennen aikojaan hiipivät duunarit. Jokaisen pitäisi jaksaa pidempään ja kestää enemmän, pysyä terveenä ja olla vahvempi, jotta talous sykkii kiivaana ja porvarilla riittää, millä porskuttaa.

Ratkaisuksi tällä porukalla on tarjota vain kuria ja niukkuutta tavalliselle kansalle. Palkansaajien on tyytyminen nollakorotuksiin, nollatuntisopimuksiin ja eläkeiän nostoon. Toisaalta työttömien sosiaaliturva halutaan vastikkeelliseksi samaan aikaan, kun elinkeinoelämälle jaetaan vastikkeetonta lisätukea. Tavoitteena lienee jatkuva ylitarjonta työmarkkinoilla ja sitä kautta puoli-ilmainen työvoima, jotta pörssiyhtiöillä riittää osinkoina enemmän jaettavaa omistajilleen.

Sen sijaan, että mietitään, miten köyhyydestä, sairastumisesta tai työttömyydestä rangaistaan ja syyllistetään, tulee miettiä, miten työllistetään lähes 320 000 työtöntä, kun työpaikkoja on samaan aikaan avoinna vajaa 52 000. Todellisuudessa luvut ovat karumpia, sillä tarina ei kerro, kuinka korkeaksi työttömien lukumäärä nousee, kun mukaan lasketaan erilaisissa aktivointitoimenpiteissä olevat työnhakijat, tai kuinka moni avoinna olevista työpaikoista on sellainen, jolla tosiasiassa itsensä ja perheensä pystyy elättämään.

Eläkeiän noston sijaan on mietittävä, miten ihmisten työhyvinvointia ja jaksamista edistetään ja miten nuorisotakuu saadaan toteutumaan. Rakenteellisten uudistusten tavoitteena tulee olla turvattu toimeentulo työelämässä, oikeudenmukaisempi tulonjako ja pohdittavaa riittää myös siinä, miten säällisen toimeentulon takaava työ saadaan riittämään entistä useammalle. Rakenneuudistuksiksi nimettyjen eriarvoistavien kurjistamistoimenpiteiden sijaan on tehtävä aidosti ihmisiä palvelevia, sosiaalista hyvinvointia ja tasa-arvoa lisääviä uudistuksia.

Hallituksen budjettiriihi linjaa tulevan vuoden suuntaviivat myös kuntien peruspalveluille. Kaavaillut valtionosuuksien leikkaukset näkyvät ja tuntuvat eniten kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Pahimmassa tapauksessa kunnat ajetaan entistä pahempaan taloudelliseen ahdinkoon, jolloin vaihtoehdoksi jää vain ennaltaehkäisevistä hyvinvointipalveluista tinkiminen.

Kyllä näitä kaiken maailman sontaa suoltavia sarasvoita mediassa riittää, mutta missä ovat hyvinvointivaltion puolustajat, ne koko kansan kilpailukykyä edistävät bisnesenkelit, kun niitä kipeimmin tarvittaisiin?

Raisa Ranta

Julkaistu Satakunnan Työssä 29.8.2013

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti