Emme tarvitse ydinvoimaa, vaan energiansäästöä, energiatehokkuutta ja uusiutuvia. Voimme, niin halutessamme, olla edelläkävijöitä uusien tekniikoiden kehittämisessä ja toteuttamisessa. Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansan yleisöosastolla 13.11.2009.

Espanja aikoo vuonna 2020 tuottaa tuulisähköä 15 Loviisan ydinvoimalan kapasiteettia vastaavan määrän. Jo nyt maa tuottaa 12 prosenttia eli 17 000 megawattia sähköstään tuulivoimalla. Suomessa vastaava määrä on tällä hetkellä 200 megawattia eli 0,3 prosenttia kokonaistuotannosta. Työ- ja elinkeinoministeriö tosin suunnittelee tuotannon kymmenkertaistamista vuoteen 2020 mennessä, ja kun yksityiset hankkeet lasketaan mukaan, vireillä on kaikkiaan 8000 megawatin tuulisuunnitelmat. Nämä tiedot selviävät Tekniikka & Talous -lehden numerosta 36/09 (30.10.09).

Tuulivoimassa on tulevaisuuden potentiaalia niin puhtaan energian tuottajana kuin suomalaisen osaamisen ja tuotannon hyödyntämisessä vienniksi asti. Olemme hukanneet kallista aikaa keskittymällä ydinvoiman ”kehittämiseen” (huonolla menestyksellä saanen lisätä) samalla, kun olisimme voineet ryhtyä Euroopan edelläkävijäksi uusiutuvien energiantuotantomuotojen asiantuntijana.

Menikö juna jo? Veturi meidät on jo ehkä ohittanut, mutta Suomella on edelleen mahdollisuus kehittyä kansainväliseksi osaajaksi alalla, joka on väistämättä tulevaisuutta. Tuuli, aurinko, biokaasu ja muut uusiutuvat energiamuodot tarjoavat mahdollisuuden, mutta osaammeko tarttua siihen? Tällä hetkellä keskustelua hallitsevat energiateollisuuden suuret toimijat, joiden suurin intressi on omistajien omaisuuden kasvattaminen. Kokoomuksen kanta kolmen uuden ydinvoimalan rakentamisesta on osa neuvottelutaktiikkaa, jolla varmistetaan vähintään yhden voimalaluvan toteutuminen. Kun kansalle annetaan vaihtoehdoiksi vain yksi tai kolme, ei enää osata vaatiakaan nollaa. Tällä myös kokonaan vältetään keskustelu siitä, kuinka epäonnistunut nykyinen rakennushanke Olkiluodossa on ollut.

Energiatehokkuutta huomattavasti parantavia tekniikoita on olemassa niin teollisuudelle kuin asumiseen ja muuhun yksityiseen sähkönkulutukseen. Niiden käyttöönottoa ja kehitystä hidastaa nykyisen energiateollisuuden halu lisätä energiankulutusta ja sitä kautta omia voittojaan.

Emme tarvitse ydinvoimaa, tarvitsemme energiankulutuksen pienentämistä, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energiantuotantomuotoja. Satsatkaamme yhteiset voimavaramme niihin. Jos kaikki ydinenergiaan hassattu raha ja osaaminen olisi kohdennettu jo ajoissa toisin, olisimme paljon paremmissa asemissa tulevaisuutta ajatellen.

Vastaus Satakunnan Kansan yleisöosastolla julkaistuun kirjoitukseen ‘Lisäydinvoimaa tarvitaan’ (SK 14.8.09), julkaistu SK:ssa 21.8.2009.

Kuten Pekka Ottavainen toteaa kirjoituksessaan (SK 14.8.) nyt on todellakin oikea aika varautua tulevaan ja tehdä pitkäjänteisiä ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita lisäydinvoiman rakentamista, vaan oikeasti vastuullisten ja kestävien ratkaisujen tekemistä niin poliittisessa päätöksenteossa kuin energiateollisuudessakin.

Energiantuotanto on keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siirtyminen vähäpäästöiseen tuotantoon on välttämätöntä. Kaikkein tärkeimpänä keinona tulee kuitenkin pyrkiä energian kulutuksen vähentämiseen ja tehostamiseen. Kaukaiselta tuntuva ajatus ei ole ollenkaan mahdoton, onhan kulutus vähentynyt tänä vuonna jopa kymmenen prosenttia. Tämän ei tarvitse olla vain talouden laskusuhdanteesta johtuva hetkellinen häiriötilanne, vaan energian kulutusta tulee vähentää radikaalisti myös tulevaisuudessa. Keinot ja teknologiat, joiden avulla tämä on mahdollista saavuttaa jopa ilman elintason merkittävää muutosta, ovat jo olemassa. Niiden käyttöönotto tarvitsee vain poliittista tahtoa ja energianteollisuuden uusiutumiskykyä. Tämän lisäksi voimme myös pohtia sitä, onko nykyisen kaltainen kulutusyhteiskunta ainut ja oikea, vai voisimmeko elää onnellisempaa elämää kulutustottumuksia ja energiankäyttöä muuttamalla ja tietäen samalla, että emme toimillamme vie elinmahdollisuuksia tulevilta sukupolvilta.

Ydinvoimaan liittyy useita riskejä ja ratkaisemattomia ongelmia. Niistä vähäisin ei ole ydinjätteen loppusijoituksen pulmallisuus. Nyt kaavailtu loppusijoitus Eurajoen peruskallioon on kestämätön ja vaarallinen ratkaisu. Tutkimukset osoittavat, että tulevat jääkaudet ulottuvat paljon syvemmälle kuin suunniteltu loppusijoitussyvyys. Lisäksi ongelmana ovat kuparikapseleiden alkuperäisiä arvioita huonompi kestävyys. Ydinjäte säilyy hengenvaarallisena satojatuhansia vuosia, emmekä pysty takaamaan sen turvallista sijoittamista yhtään minnekään niin pitkäksi aikaa.

Ydinvoiman käytön lisäämisen vaikutukset ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat loppujen lopuksi melko vähäiset. Energiateollisuus ry:n mukaan 6. ja 7. ydinvoimalan kohdalla kasvihuonepäästöt vähenisivät vain muutamalla prosentilla. Suuremmat vaikutukset saadaan panostamalla energiatehokkaaseen rakentamiseen ja teollisuuteen sekä uusiutuviin energiaratkaisuihin. Tämä olisi myös työllisyyden kannalta parempi ratkaisu, sillä uusiutuvat energiamuodot ovat yksi maailman nopeimmin kasvavista teollisuuden aloista. Suomella olisi ollut mahdollisuus olla alan edelläkävijä, mutta nämä mahdollisuudet ovat osittain hukkuneet ydinvoimaintoilun jalkoihin.

Viides ydinvoimala on pettänyt kaikki odotukset. Olkiluodon rakennustyömaata vaivaavat jatkuvat laatuongelmat ja kustannukset ovat kaksinkertaistuneet suunnitelluista. Aikataulu on venynyt yli kahdella vuodella ja suomalaisiin kohdistuneet työllisyysvaikutukset ovat olleet huomattavasti odotettua pienemmät. Viidennestä ydinvoimalasta ei myöskään ole myöhästyneen aikataulun vuoksi apua Kioton päästötavoitteiden saavuttamisessa.

Kuka tästä kaikesta lopulta hyötyy? Ei ainakaan suomalainen veronmaksaja lapsenlapsineen. Kustannusten jälkeen jäljelle jää tonneittain ydinsaastetta tulevien sukupolvien riesaksi.