Vuoden alussa voimaan tulleen nuorisotakuun tarkoituksena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi jäämisestä. Tästä huolimatta melkein neljännes suomalaisista nuorista oli työttömänä huhtikuussa, nousu viime vuodesta on prosentin luokkaa. Toivottavasti kyse on vain nuorisotakuun alkukankeudesta, kun joka kolmannen nuoren työttömyys venyy takuusta huolimatta yli kolmeen kuukauteen. Vaikka luvut eivät ole yhtä traagisia kuin vaikkapa Espanjassa, nuorisotyöttömyydessä on kyse äärimmäisen huolestuttavasta ilmiöstä, joka on jatkunut jo pitkään.

Kunnat ovat ottaneet haasteen vakavasti, mutta kasvava nuorisotyöttömyys ei tee urakasta helppoa. Porin kaupunki on on tarjonnut palkkatyötä 110 nuorelle ja esimerkiksi nuorten työpajassa on enemmän nuoria kuin koskaan. Anniksella on käynnistynyt nuorten yhteisöllinen työllisyysprojekti, jossa työn tekemisen lisäksi paneudutaan nuorten elämänhallintataitoihin ja yksilölliseen urasuunnitteluun. Myös etsivään nuorisotyöhön on panostettu. Julkinen sektori ja kunnat eivät kuitenkaan pysty talkoisiin yksin.

Nuorisotakuun toteutumisen suurin este on työpaikkojen puute. Hyvistä kannustimista huolimatta yritykset eivät työllistä nuoria. Yleisten yritysten toimintaedellytysten helpotusten sekä verohelpotusten lisäksi nuoren työllistämiseen saa 700 euron kuukausittaisen tuen. Nuorten työllistäminen on yhteinen asia ja nyt, jos koskaan, tarvitaan yritysten yhteiskuntavastuuta.

On myös muistettava, että työttömistä nuorista ei voida puhua yhtenä suurena joukkona. Jokaisen nuoren takaa löytyy oma historiansa. Esimerkiksi etsivän nuorisotyön viesti on selkeä: nuorisotakuu ei ole taikasauva, eikä pelkällä työllistämisellä ratkota arkielämän haasteita, jos elämän perushallintataidot eivät riitä. Siksi onkin tärkeää, että nuorille taataan riittävästi tukipalveluita tilanteensa ratkaisemiseen. Mielenterveyspalveluiden saatavuus on taattava ja kuntouttavaa toimintaa lisättävä. Palveluita on myös syytä räätälöidä nuorten tarpeita vastaaviksi. Perinteinen kuntouttava työtoiminta ei ehkä ole paras konsti työuransa alussa olevan nuoren voimaannuttamiseen.

Päätöksenteon säästöpolitiikalla ei saa aiheuttaa vuosikausien inhimillisiä tragedioita ja menetettyjä sukupolvia. Nuorten palveluihin on satsattava, vaikka valtuustosopimuksen uhalla. Joko huolehdimme nuorista nyt, tai sitten yhteiskunta huolehtii heistä vielä vuosikymmeniä.

P.S. Pelastakaa Kankaanpään taidekoulu!

Julkaistu Satakunnan Työssä 23.5.2013

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on ollut upea saavutus ja sen nykyinen alasajo huolestuttaa erityisesti vasemmistoa – syystäkin. Idea hyvinvointivaltiosta, solidaarisuudesta ja taloudellisesta tasa-arvosta on kaunis, mutta nykymallilla jo tavoittamattomissa. Jatkuva materiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen ei yksinkertaisesti onnistu tällä rajallisella planeetalla. Sitä paitsi nykymalli tuottaa liiallisella holhoamisella ja kyykyttämisellä yhä enemmän pahoinvointia hyvinvoinnin sijaan. Sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus lisääntyvät ja henkinen hyvinvointi on enää harvoin kytköksissä materiaaliseen hyvinvointiin.

Vasemmisto valmistelee punavihreää asiakirjaa, jonka tarkoituksena on visioida tulevaisuuden hyvinvointimallia. Työryhmän vetäjä Jouko Kajanoja kävi esittelemässä työn tuloksia Satakunnassakin ja kansalaisaktivistin mieltä lämmittää, että järjestömaailmasta jo vuosien takaa tutut teemat pääsevät vihdoin myös poliittiseen keskusteluun. Ajatus sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästä kohtuuvaltiosta on mahdollinen, vaikka vaatiikin aikamoista arvomaailman muutosta meiltä kaikilta. Se, päästäänkö tähän vapaaehtoisesti luopumalla turhasta vai tarvitaanko lisäksi apuun luonnon ja talouden kriisien tuomaa rajumpaa muutosta, on kai lähinnä ajan kysymys.

Tosiasia on, että materiaalinen elintaso ei voi enää kestävästi kasvaa, sillä kulutamme jo nyt globaalisti yli puolitoista kertaisesti ja Suomessa lähes nelinkertaisesti sen, mihin maapallon uusiutumiskyky antaa edellytykset. Elämme siis velaksi niin talouden kuin elintasonkin suhteen. Ihmiskunta alkaa jo elokuussa elää yli varojensa eli silloin kaikki luonnon sinä vuonna tuottamat luonnonvarat on kulutettu. Esimerkiksi ruokaa, puutavaraa ja kalakantoja kulutetaan liian nopeasti. Maapallomme ei ole tehotuotantolaitos, eikä tarvitse olla matemaatikko tajutakseen, että tämä yhtälö on epätosi.

Nopeasti ajateltuna suuntia on kaksi. Joko päädymme sotilasvaltioihin, joissa hupenevia luonnonvaroja ja elämän edellytyksiä puolustetaan rahalla ja väkivalloin. Paljon mieluisampi tulevaisuuden skenaario on kohtuuyhteiskunta, jossa kaikkien perustarpeet täyttyvät ja hyvinvointi koostuu tämän lisäksi lähinnä aineettomista asioista.

Punavihreän tulevaisuuden avainsanoja ovat mm. haitakkeiden verotus, perustulo, osuuskunnat, vallan hajauttaminen, energiavallankumous, ekologian politisointi, päästöjen rajoitukset, viherteknologia, pankkien ja suuryritysten pilkkominen, palvelujen ensisijaisuus, osuuskunnat, puurakentaminen ja yhteisresurssit.

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 27.3.2013

Kilpailutus on päivän sana, ainakin silloin, kun taustalla on halu yksityistää julkisesti tuotettuja palveluita. Sen sijaan kilpailutusta ei nähtävästi tarvita silloin, kun Katainen päättää tilata tulevaisuustutkimuksen kaveriltaan 700 000 eurolla. Samalla kun tutkimusrahoitus on Suomessa erittäin kilpailtua, akateemisilta ansioiltaan kiistellylle Pekka Himaselle junaillaan vaivihkaa rahoitus Tekesiltä, Sitralta ja Suomen Akatemialta.

Himasen tulevaisuusselonteon väliraportti Sininen kirja on ilmestynyt koko hankkeen ollessa noin puolivälissä. Myönnettäköön, että koko 157-sivuisen julkaisun lukeminen jäi pelkkään silmäilyyn (vaikka sivut ovat A5-kokoisia ja yksi sivu sisältää suunnilleen saman verran tekstiä kuin tämä kolumni). Se riitti silti kertomaan, että tuotos on täynnä itsestäänselvyyksiä nykymenon kestämättömyydestä ja nykyisen kaltaisen jatkuvan kasvun mahdottomuudesta, joista jokainen itseään kunnioittava aktivisti on ollut selvillä jo vuosia.

Vedetään vähän mutkia suoriksi ja ajatellaan että käsillä olevan tuotoksen tekemiseen on kulunut noin puolet hankkeen ajasta ja rahasta. Tällöin yhdelle tekstisivulle (112 sivua pois lukien kannet, pari sanaa sisältävät otsikkosivut ja lähdeluettelon) tulee hintaa 3125 euroa. Summa on melko lailla sama, kuin vuoden 2011 keskikuukausiansio. Kataiselle vinkiksi, että 112 tavallisen tallaajan palkkaaminen kuukaudeksi olisi saattanut tuottaa enemmän huikaisevia innovaatioita ja luovia visioita kuin Himasen 7 hengen kaikkien tiedossa olevia itsestäänselvyyksiä kierrättävä kansainvälinen työryhmä. Koko hankkeen rahoituksella olisi myös saatu toistakymmentä väitöskirjaa tai melkein pari vuosikymmentä akateemista tutkimusta.

Arvata saattaa, mitä tämän hankkeen lopputuloksena syntyy. Himasen Kestävän kasvun malli -selonteosta voidaan ehkä odottaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntamallia 3.0. Pelkäänpä, että se on silti varattu vain niille, joilla on siihen varaa. Himasen toimenpide-ehdotuksia on nähty aiemminkin, kun mies on tuottanut oikeistohallitukselle mm. tietoyhteiskunnan tulevaisuusvisioita: tilaaja-tuottajamallin käyttöönottoa, yksityistämistä ja verojen alennuksia, muun muassa.

On silti hyvä, että tutkivasta journalistisesta otteestaan tiedetty Long Play -verkkojulkaisu toi asian kirkkaampaan päivänvaloon. Jatkossa vastaavat hankkeet todennäköisesti kilpailutetaan avoimesti ja saattaapa kohusta olla jotain hyötyä myös Himasen hankkeelle. Selonteko ei ole vielä valmis, joten nyt hänellä on melkein vuosi aikaa tehdä tosissaan töitä uuden ja laadukkaan tutkimuksen eteen ja todistaa kaikki epäilyt vääriksi tuottamalla häikäisevä ehdotus Suomen kestävän kasvun malliksi.
Maailma ehkä pelastuu sittenkin, mutta siihen tarvitaan kyllä vähän muutakin kuin strategioita ja selontekoja.

Julkaistu Satakunnan Työssä 28.2.2013

Porin keskustaan kaavailtu korkeakoulukampus on viime viikkoina puhuttanut niin opiskelijoita, kaupunkilaisia kuin päättäjiäkin. Vaikka asiaa on valmisteltu pitkään ja hartaasti, tehtiin päätös puitesopimuksen tekemisestä asema-aukiolle sijoitettavan keskuksen puolesta pikavauhtia ja loppukäyttäjiä kunnolla kuulematta. Asialle omistautuneen työryhmän esitys asema-aukiosta kampuksen sijaintipaikkana tuntuu tulleen yllätyksenä erityisesti yliopistokeskuksen väelle, joka on syystäkin kiintynyt historialliseen, mutta niin mukavasti nykypäivässä pöhisevään Puuvillaan.

Työryhmän perustelut asema-aukion puolesta ovat kieltämättä hyvät, enkä viittaa nyt pyskäköintitilaan tai liikenneyhteyksiin, vaan ennen kaikkea tehokkaseen tilankäyttöön. Uudisrakennettavat tilat voidaan suunnitella käyttäjien tarpeiden mukaan ja myös olemassa olevia tiloja hyödynnettäisiin tässä vaihtoehdossa mahdollisimman tehokkaasti, kun sote-puoli voisi jäädä nykyiselle paikalleen ja kaupungin omistamille tiloille löytyisi hyvää käyttöä.

Naulitsematta omaa kantaani vielä mihinkään vaihtoehtoon olisin toivonut kaupungilta parempaa pelisilmää asian valmistelussa. Paras mahdollinen lähtö yhteiselolle ei ole se, että toimijat vetävät eri suuntiin ja eri yksiköiden opiskelijoiden ja henkilökunnan välille synnytetään kitkaa jo ennen ensimmäistäkään yhteistä lattianeliötä. Olisiko valmisteluun vielä syytä ottaa aikalisä ja sallia asiasta avoimempi keskustelu ja käyttäjien kuuleminen?

Laadukas ja laaja-alainen korkeakouluopetus on yksi Satakunnan tulevaisuuden tärkeimmistä vetureista. Kilpailun kiristyessä korkeakoulumaailmassakin, on ensiarvoisen tärkeää, että Porin korkeakouluyhteistyö näyttäytyy dynaamisena ja määrätietoisesti tulevaisuuteen tähtäävänä. Tämä puolestaan edellyttää eri toimijoiden sitoutumista ja uskoa asiaansa. Hyvä yhteishenki ja imago ovat välttämättömiä, jos Pori aikoo jatkossakin olla vetovoimainen opiskelukaupunki.

Nyt vanhan kaupunginhallituksen päätöksen mukaan valmistellaan puitesopimusta korkeakoulukampuksen sijoittamisesta asema-aukiolle. Ehkäpä jo ennen kesää Porin uusi valtuusto joko hyväksyy sopimuksen tai palauttaa asian valmisteluun. Oli päätös mikä tahansa, kaikkia osapuolia täysin tyydyttävää ratkaisua tuskin löytyy. Kaikilla pitää kuitenkin olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, eikä toimijoille saa jäädä vaikutelmaa, että heidän mielipiteidensä yli on kävelty.

Julkaistu Satakunnan Työssä 31.1.2013

Kansalaisten välinpitämättömyydestä ja mielenkiinnon puutteesta politiikkaa ja yhteisiä asioita kohtaan ollaan syystäkin huolissaan. Äänestysinto hiipuu vaali vaalilta ja kansa viis veisaa, vaikka valta karkaa yhä kauemmas Eurooppaan ja kansainvälisten markkinoiden käsiin. Perinteinen edustukselliseen demokratiaan perustuva yhteiskuntajärjestelmämme kaipaa ravistelua ja uusia tuulia säilyäkseen koko kansan huvina harvenevan vallan sijaan. Niinpä osallisuuden lisäämiseksi ja demokratian edistämiseksi on Suomessa saanut maaliskuusta asti tehdä kansalaisaloitteita, joiden avulla vähintään 50 000 äänioikeutettua Suomen kansalaista voi tehdä eduskunnalle aloitteen lain säätämiseksi. Se, saadaanko kansalaisaloitteilla uusia lakeja tai lakimuutoksia aikaiseksi, jää vielä nähtäväksi, mutta ainakin ne synnyttävät keskustelua ja kaivattua kansalaisaktiivisuutta.

Ensimmäinen eduskunnan käsittelyyn päätyvä lakialoite koskee turkistarhauksen kieltämistä ja sen on määräajassa allekirjoittanut lähes 70 000 suomalaista. Allekirjoittaneiden mukaan luontaisesti laajoilla reviireillä eläviä petoeläimiä ei saa sulkea lähes virikkeettömiin pieniin häkkeihin, jotka eivät mahdollista eläinten lajityypillistä käyttäytymistä, vaan sen sijaan johtavat eläimet usein stereotyyppiseen häiriökäyttäytymiseen. Turkistarhauksen puolustajat puolestaan vetoavat elinkeinon laillisuuteen, perinteisiin ja kannattavuuteen. Perustelut jäävät kuitenkin melko löyhiksi – juuri laillisuuteenhan lakialoitteella halutaan muutosta ja perinteikästä ja hyväksyttävää ovat olleet myös lapsityövoima ja orjuus, vaan eivät ole enää. Yhteiskunnan kehittyessä myös toiminnan eettisyys ja moraali saavat suuremman painoarvon. On helppo kuvitella, että siirtymäajan takarajaksi kaavailtu vuosi 2025 suhtautuu turhaketarhaukseen vielä huomattavasti nykyistä kriittisemmin.

Toinen tuleva kansalaisaloite, jonka tavoitteen puolesta voi oman allekirjoituksensa mieluusti tallentaa on aloite perustulon puolesta. Tähän aloitetaan nimien kerääminen helmikuussa. Lisäksi aloitteita on tehty muun muassa energiajuomien myynnin kieltämisestä alle 16-vuotiaille ja kesäajasta luopumisesta. Vielä kun saataisiin kansalaisaloite syrjäyttämisen kieltämiseksi, tuloerojen kasvattamisen lopettamiseksi ja maapallon resurssien ylikuluttamista vastaan, niin ehkäpä maailmakin pelastuisi! Vuodenajan kunniaksi vaaditaan vielä päihteetön ja turvallinen joulu jokaiselle lapselle sekä hyvä hoiva ja huolenpito vanhukselle. Siispä hyvää joulua ja toimeliasta tulevaa vuotta tärkeiden asioiden parissa!

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 20.12.2012