Eilisen ja huomisen ammattiyhdistysliike

Olen melko uusi tulokas ay-toiminnassa, enkä suhtaudu asioihin kovinkaan intohimoisesti, kun omalla työpaikalla asiat hoituvat hyvin. Kun katsoo laajemmin, työelämän asiat ja työntekijöiden edunvalvonta ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä ja, jos niihin ei panosteta koko ajan, huomataan pian, että asioihin on jo myöhäistä vaikuttaa. Työelämä elää melkoista murrosta, josta osa on toki välttämätöntä muutosta, mutta ikävä kyllä osaltaan ollaan menossa pelottavaan suuntaan.

Uskon että ammattiyhdistysliike elää kriittisiä aikoja. Jos se nyt jämähtää poteroihinsa ja pelaa vanhoilla pelisäännöillään, jossa puolueet keskenään kisaavat johtajapaikkojen jaosta, ei sillä ole enää elämisen edellytyksiä tulevaisuudessa. Koko liike kaipaa muutenkin tuuletusta. Vaikka en usko, että valtaosasta ammattiliittoja nousee vastaavia otsikoita kuin AKT:sta (työpaikkakiusaaminen, hallituksen kalliit kokouskäytännöt jne.), ei ole kovin kannustavaa lukea tällaisia otsikoita minkään työntekijöiden etuja turvaavan järjestön toiminnasta. Ei tarvitse ihmetellä, miksi ”Loimaan kassat” kasvattavat suosiotaan. En minä ainakaan jäsenmaksuani tuollaiseen toimintaan maksaisi.

Kannatan kierrätystä, joten kierrätän nyt myös muutamia omia, blogistani keräämiä, ay-aiheeseen liittyviä juttujani:

Ay-liike on pikkuhiljaa havahtumassa puolustamaan myös tämän työmarkkinoiden hiljaisen kolmanneksen asioita. Talkoisiin tarvitaan myös päättäjät. Työehtosopimuksia pakenevat uudet työn muodot on saatava yhteisen sopimisen piiriin, eikä työtä saa alkaa polkuhinnoittelemaan, kun työntekijä jää yksin neuvottelemaan palkkiostaan vailla ay-liikkeen joukkovoimaa. Jos kerran kansantaloutemme selviytymisen elinehto on joustava ja sopeutuva työvoima, pitää vastineeksi tarjota ihmisarvoinen elämä ja turvattu toimeentulo sekä aitoja valinnan mahdollisuuksia – myös työttömyyden, tai siis anteeksi, oman brändin ja osaamisen markkinoimisen ajaksi.

Mekaaninen eläkeiän nosto ei juurikaan vaikuttaisi todellisiin työurien pituuksiin. Eläkeiän noston sijaan on panostettava työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Erityisesti kuntien naisvaltaisilla aloilla hyvät työskentelyolosuhteet pitää turvata oikealla työn mitoituksella ja asianmukaisella palkkauksella. Ay-liike voi osaltaan vaikuttaa siihen, että johtamiskulttuuri paranee ja työmotivaatio on kunnossa.

Julkisella sektorilla on paljon opittavaa ja parannettavaa, mutta toisin kuin nykyinen talousjargon väittää, markkinaehtoistamiselle on olemassa vaihtoehtoja. Nykyaikaiset johtamismallit ja inhimillinen toiminnan järkeistäminen eivät ole yksityisen sektorin yksinoikeus. Kehitetään siis mieluummin laadukkaita ja julkisesti tuotettuja kuntapalveluita ja säilytetään niiden saatavuus kaikille tulotasosta riippumatta.

Tällä pohjustuksella ja lyhyesti, minun mielestäni:

  • Ay-liikkeen on pysyttävä ajassa mukana!
  • Puoluepolitiikan roolia vähennettävä, jäsenen etu ratkaisee!
  • Turvaa myös pätkä- ja silpputyöläisille!
  • Työurille pituutta työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen panostamalla!
Raisa ehdolla JHL:n edustajistovaaleissa 2012

JHL:n edustajistovaalit maaliskuussa 2012

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kiitos ja anteeksi.

Melkein vuosihan tässä on mennyt ja allekirjoittanut on syyllistynyt siihen, josta aiemmin muille naureskeli: ”Joo, taas huomaa että vaalit on ohi, kun ei tota näy missään ja sivut on päivittämättä…”

Puolustuksekseni on sanottava, että rankkaa aikaa tämä on ollut. Äidin äkillinen ja odottamaton kuolema pari viikkoa ennen eduskuntavaaleja ja muut henkilökohtaiset elämänmuutokset ovat käyneet voimille ja kaipa sitä jotain masennustakin on ollut havaittavissa. No, pikkuhiljaa eteenpäin, sanoi se mummokin lumihangessa. Suvaitsevaisuutta omat karikot ainakin kasvattavat – sitä ei ole niin nopea tuomitsemaan muitakaan, kun ei tiedä, mitä taustalta löytyy.

Palasin pitkästä aikaa tietoa hakiessani blogikirjoituksiini ja niitä lukiessa tuli aika hyvä fiilis. Siellä oli monia juttuja, joita en niin muistanutkaan, mutta jotka kuulostivat jopa järkeviltä. Pieni muistutus siitä, miksi tähän politiikkaankin joskus jaksaa omaa aikaansa ja energiaansa laittaa. Ehkä joihinkin asioihin kuitenkin kannattaa hiukan perehtyä ja yrittää vaikuttaa…

Mitä tässä välissä sitten on tapahtunut? No eipä paljon mitään – siis henkilökohtaisella poliittisella tasolla, maailmassa toki paljonkin. Velvollisuutensa tässä on yrittänyt hoitaa ja kaiken maailman kokouksissa saa käydä istumassa nytkin, mutta muuten olen yrittänyt välttää liikaa vastuuta.

Rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa, että vaikka olen stressannut sivujen päivittämistä kuukausia, niin vaalithan ne ovat, jotka vihdoin saivat hoitamaan homman. Tällä kertaa oltaisiin sitten ehdolla JHL:n edustajistoon…

Juttu jatkuu seuraavassa postauksessa, halusin kuitenkin jakaa tämän vaatimattoman henkilökohtaisen vuodatukseni erillään poliittisesta höpinästä. En halua omia asioitani näin julkisesti levitellä, mutta tunsin kuitenkin olevani selityksen velkaa. Kiitos vielä kaikille tukijoilleni ja äänestäjilleni, ilman teitä ei tästä olisi koskaan tullut mitään. Ja anteeksi kaikille yhteydenottajille, jotka ovat jääneet ilman vastausta. Mitään en uskalla luvata, mutta yritän palata vielä asiaan :)

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Jätä kommentti

Eespäin, eespäin!

Poliittisella rintamalla ei ole ollut tylsää viime aikoina. Hallitusta punnerrettiin kokoon moneen otteeseen ja sitten kun se lopulta saatiin kasaan, jouduttiin pohtimaan itse kunkin sitoutumista tulevaan taipaleeseen kirjavien kumppaneiden kanssa. Vasemmiston muistissa on vielä haavoja viimekertaisista hallitusseikkailuista ja monet suhtautuivat hallitukseen menoon kriittisesti. Niin minäkin. Suurimmat kompastuskivet liittyivät kuntien rahoitukseen, uusliberalistiseen europolitiikkaan ja useisiin yksittäisiin ympäristö- ja tasa-arvokysymyksiin.

Kaikesta huolimatta päätimme yhdessä hallitukseen mennä, hyvien perusteluiden saattelemana. Nyt siellä ollaan ja siitä on otettava kaikki irti. Olennaista on keskittyä tekemään mahdollisimman inhimillistä ja oikeudenmukaista politiikkaa ja tehdä jatkuvaa kriittistä itsearviointia matkan varrella. Hallituksesta pitää myös olla valmis lähtemään, jos kynnyskysymystemme yli aletaan kävellä.

Tilanne ei vielä näytä lainkaan huonolta. Hallitusohjelmassa on paljon hyviä asioita, meillä on fiksu ja komia satakuntalainen kansanedustaja, kaksi ministeriä ja nuoria uusia tekijöitä etelästä. Nyt on hyvä aika pohtia vasemmiston lähitulevaisuuden suunnitelmia myös paikallisesti. Mitä haluamme liikkeeltä, minne olemme menossa ja ketä varten toimimme?

Vasemmiston uuden toiminnan illassa katsottiin eteen- ja taaksepäin rakentavassa hengessä. Illanaikana virisi monia ajatuksia – uusia ja vanhoja, mutta hyviä yhtäkaikki. Periaatepäätöksiäkin tehtiin. Vappujuhla marsseineen saa uutta iloisuutta ja työn tarmoa ympärilleen. Pian perustettava biletoimikunta (tai jos se kuulostaa liian radikaalilta, saa tulla mukaan myös juhlatoimikuntaan!) pohtii vappujuhlan lisäksi myös muuta tulevaa kulttuuritoimintaa. Jos siis olet kiinnostunut minkä tahansa toiminnan järjestämisestä, ota yhteyttä, tiedä mitä vielä saamme aikaiseksi. Ehkäpä ennen vappua tapaamme vaikka poliittisen laulun illassa, patikkaretkellä, dokkari-illassa tai hanuritansseissa! Pääasia on, että ei pönötetä, eikä olla hajuttomia ja mauttomia.

Suuntamme on on ainakin selkeä: eespäin, eikä taaspäin, tiellä poliittisten taistojen. Hienoa, että matkassamme on myös 65-vuotias Satakunnan Työ, punainen väriläiskä paikallisen mediakentän harmaassa joukossa! Onnea ST!

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 29.9.2011.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

En mä viitti äänestää, mikään ei kuitenkaan muutu…

On aivan varmaa, että äänestämättä jättäminen ei ainakaan muuta mitään. Jokainen antamatta jätetty ääni on ääni nykymenon puolesta. Se antaa muille vallan päättää sinun asioistasi. Jos ei politiikka kiinnosta, luulisi kuitenkin kiinnostavan pääseekö lääkäriin, hoidetaanko mummoa, pelittääkö perusturva, saako lapsi koulutuksen, tuleeko sähkö töpselistä tai nouseeko naapuriin kulttuurikeskus vai ostosmanala.

Äänestämättä jättäminen ei ole (ainakaan onnistunut) protesti. Se myös vääristää demokratiaa, koska silloin päätöksentekijöissä ovat yhä yliedustettuina iäkkäämmät, hyväosaiset miehet. Yhteisistä asioista päättämään tarvitaan monipuolinen joukko oman elämänpiirinsä asiantuntijoita. Siksi heitä kutsutaan KANSANedustajiksi.

Suosittelenkin vahvasti harkitsemaan alle 52-vuotiaan naisen äänestämistä. Näin voit vaikuttaa eduskunnan keski-iän alenemiseen ja sukupuolijakauman tasoittumiseen. Satakunnan listoilta löytyy monta upeaa naisehdokasta, joten valinnan varaa on. Tsekkaa esimerkiksi numero 33!

Demokratian kannalta olisi myös tärkeää, että jokainen ääni annettaisiin sille ehdokkaalle, joka ajaa tärkeiksi katsomiasi asioita ja on kanssasi kohtuullisen samaa mieltä. Jos kaikki äänestäjät laskelmoivat ja ennakoivat todennäköisintä läpipääsijää, valta säilyy pienellä poliittisella eliitillä, eikä mikään muutu. Yksikään annettu ääni ei mene hukkaan. Vaikka äänestämäsi ehdokkaan äänimäärä ei sillä kertaa riittäisi eduskuntatalon ovia avaamaan, se antaa ehdokkaallesi yhden äänen verran suuremman taustatuen ja mandaatin toimia oikeiksi kokemiensa asioiden puolesta myös esimerkiksi puolueen sisällä ja kunnallispolitiikassa.

Vielä on kolme tuntia äänestysaikaa jäljellä. Pääasia on, että äänestät!

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | 4 kommenttia

Tuloerot ovat poliittinen valinta

Perusturvan taso on Suomessa jäänyt pahasti jälkeen hintojen noususta ja perusturvan varassa elävien tulot riittävät kattamaan enää vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsottavasta minimikulutuksesta. Maassamme on melkein miljoona köyhää ja leipäjonot sen kun pitenevät. Suomalainen perusturva on jo Euroopan unionin keskitason alapuolella.

Hallituspuolueet tuntuvat olevan sitä mieltä, että palveluista on pakko leikata ja arvonlisäveron nosto on vähintäänkin välttämätöntä, jotta talous lähtee nousuun. Sen sijaan unohdetaan mainita, että molemmat toimenpiteet lisäävät tuloeroja entisestään ja näin moni pienituloinen joutuu entistä syvemmälle köyhyysloukkuun.

Tarvitaan vähintään noin 200 euron korotus työttömille, pientä eläkettä sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa saaville. Myös opiskelijat tulee ottaa uudistetun 750 euron yhtenäisen perusturvan piiriin. Jotta perusturva seuraisi jatkossa ansioiden kehitystä, olisi se sidottava ansioindeksiin.

Perusturvaremontti maksaisi noin miljardi euroa. Vertailun vuoksi todettakoon, että työnantajien Kela-maksun poisto jättää vuosittain noin 800 miljoonan loven valtion kassaan. Harmaan talouden kitkemisellä puolestaan saataisiin aikaan 500 miljoonan verotulot. Jos pääomavero olisi progressiivinen, syntyisi siitä noin 700 miljoonan euron lisätulot. Lisäksi, kun pääomatuloja verotettaisiin tasavertaisesti palkkatulojen kanssa, saisi kuntakin oman osansa tuloista kunnallisverona. Nykyisin pääomatuloista ei makseta senttiäkään yhteisten kunnallisten hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Vertailun vuoksi todettakoon myös, että tuloveroja on 90-luvun laman jälkeen laskettu yli 12 miljardia, siis 12 000 miljoonaa. Kaikkein eniten tästä ovat hyötyneet suurituloiset.

On poliittinen valinta, haluammeko jatkaa nykyisellä tuloeroja kasvattavalla ja suurituloisia suosivalla linjalla. Siksi kannattaakin miettiä tarkkaan, kenelle äänensä antaa.

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 14.4.2011.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Suomesta paratiisi?

Siis veroparatiisi, jos Kiviniemi kavereineen saa tahtonsa läpi. In Finland we have this thing called “reilu meininki” and then we have this thing called “hallintarekisteri”.

Suomen epäillään menettävän vuosittain jopa 800 miljoonaa verotuloja suomalaisten sijoittajien veronkierron vuoksi. Tällä hetkellä ulkomaisten sijoittajien on hallintarekisteröinnin avulla mahdollista ostaa arvopapereita nimettömänä. Todellisuudessa ei vaadi suurtakaan kekseliäisyyttä, että tämä on mahdollista myös suomalaisille sijoittajille. Nyt anonyymiä arvopaperikauppaa halutaan helpottaa entisestään samalla, kun myös politiikkojen kytkökset ja omistukset pörssiyhtiöissä ja listaamattomissa yrityksissä halutaan salata. Ilmeisesti tämä on poliittisen oikeiston ja finanssialan intressiryhmien mielestä sitä oikeanlaista demokratiaa ja kilpailukyvyn parantamista.

Päätös siitä, laajennetaanko hallintarekisteröinti koskemaan myös suomalaisia sijoittajia, tehdään seuraavalla eduskuntavaalikaudella. Olen melko varma, että asian saama julkisuus estää lakimuutoksen. Tästä kuuluu kiitos ennen kaikkea Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmälle. Asia kannattaa silti vielä varmistaa äänestämällä. Kuka vielä väittää, ettei kulttuurilla voi vaikuttaa?

Veronkiertoa harrastavat muutkin. Esimerkiksi rakennusteollisuutta vaivaavat satojen miljoonien veromenetykset ja lisääntyneet työttömyysmenot. Suuri osa alalla toimivista yrityksistä on epärehellisiä pöytälaatikkofirmoja, jotka palkkaavat ulkomaisia työntekijöitä, maksavat heille reilusti alle alan palkkojen ja jättävät lakisääteiset velvoitteensa suorittamatta. Kun niiden jäljille ollaan pääsemässä, pyörii firma jo uudella nimellä ja “puhtailla” papereilla. Sääntöjen kiertäminen ei ole vierasta myöskään suuremmissa, arvostetuissa suomalaisissa rakennusalan yrityksissä. Maksetaan minimipalkkaa, vaikka tehty työ olisi paljon vaativampaa, tai päivärahoja ei makseta kuten kuuluisi, kun velvotteita kierretään työmaakohtaisilla sopimuksilla.

Nämä asiat tuntuvat olevan yleisessä tiedossa, mutta silti niille ei tehdä mitään. Ei herätä suurta luottamusta, että esimerkiksi ydinvoimalatyömaalla on voinut toimia vilunkiyrittäjiä ja työntekijöille ei ole maksettu asianmukaisia palkkoja. Sitten vielä väitetään, että ydinvoima on halpaa. Ihmekös tuo, jos koko ketju toimii samalla periaatteella.

Ongelmien korjaaminen ei olisi edes kovin vaikeaa. Valvontaa ja sanktioita on lisättävä. Tilaajavastuulaki on uudistettava ja tilaajan vastuu ulotettava koko aliurakoitsijaketjuun. Lisäksi ammattiyhdistysliikkeelle tulee säätää kanneoikeus, jolla voitaisiin tehokkaasti puuttua työelämän väärinkäytöksiin. Pimeissä töissä huonosti kohdellut ja alipalkatut työntekijät kun harvoin uskaltavat riitauttaa kohteluaan yksin. Jos rakennustoiminnasta tehtäisiin luvanvaraista, talousrikollisten mahdollisuus perustaa alalle yrityksiä vaikeutuisi. Harmaan talouden torjuntaan laitetut eurot maksaisivat itsensä nopeasti takaisin. Kyseessä on – epärehellisiä yrittäjiä lukuun ottamatta – yhteinen etu.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Vaali taidetta

Sain vastattavakseni Taidemaalariliiton vaalikysymykset, joiden tarkoituksena on herättää keskustelua kuvataiteilijoiden asemasta ja esittää konkreettisia ehdotuksia sen parantamiseksi. Taidemaalariliiton vaalivaatimuksiin ja niiden taustoihin voi tutustua liiton kotisivuilla, www.painters.fi ja vaaliblogissa http://vaalitaidetta.blogspot.com/. Tässä omat vastaukseni:

1. Tulisiko vapaille kuvataiteilijoille luoda oma eläkelaki, jossa on palkansaajien tasoinen maksuosuus ja eläketurva?
KYLLÄ. Kuvataiteilijoiden ja muiden luovan alan toimijoiden tavoitteet eroavat selvästi perinteisen yritystoiminnan voiton tavoittelusta, joten tarvitaan niin alan erityispiirteet huomioiva eläkelaki kuin työttömyysturvaratkaisukin.

2. Tulisiko valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrä nostaa sataan eläkkeeseen vuodessa?
KYLLÄ. Eläkkeiden määrä suhteessa eläköityvien taiteilijoiden määrään on nyt pienempi kuin 90-luvun alussa – tilanne tulee korjata ensitilassa.

3. Tulisiko taiteilijoiden voida tehdä taiteellista työtä työttömyysturvan aikana, jos siitä ei synny voittoa ja he samaan aikaan ovat kykeneviä ottamaan vastaan tarjottua muuta työtä?

KYLLÄ. Taiteilijoiden taiteellinen työ myös työttömyyden aikana pitää nähdä ammattitaidon ylläpitämisenä ja työllistymispyrkimyksinä, joiden kieltäminen johtaa ainoastaan työllistymismahdollisuuksien huononemiseen. Vasemmiston malli vaiheittaisesta perustuloon siirtymisestä toisi ratkaisun myös taiteilijoiden tilanteeseen.

4. Tulisiko kuvataiteilijoiden apurahamediaani nostaa Pohjoismaiselle tasolle?
KYLLÄ. On huolehdittava eri taiteenalojen rahoituksen tasavertaisuudesta ja siitä, että apurahajärjestelmä tavoittaa mahdollisimman laajan joukon taiteilijoita.

5. Tulisiko valtion kannustaa ja tukea kuntia ja kaupunkeja lisäämään kuvataidetta rakentamisessa ja ympäristössä?
KYLLÄ. Prosenttiperiaate pitäisi ottaa käyttöön kaikessa julkisessa rakentamisessa. Valtion tulisi kannustaa ja tukea kuntia huomioimaan taiteen käyttö jo aluesuunnittelussa ja kaavoituksessa. Myös yksityisiltä rakennuttajilta tulisi edellyttää sitoutumista prosenttiperiaatteeseen kilpailutusvaiheessa.

6. Tulisiko yleishyödyllisten yhteisöjen, kuten taiteilijajärjestöjen toiminta katsoa tuloverotuksen ja arvonlisäverotuksen ulkopuoliseksi toiminnaksi, jos se ei kokonaisuudessaan tuota voittoa?

KYLLÄ. Taiteilijajärjestöt ja muut yleishyödylliset yhdistykset tekevät yhteiskunnallisesti arvokasta työtä luodessaan pohjan vilkkaalle ja monipuoliselle kulttuuri- ja kansalaistoiminnalle niin alueellisesti kuin kansallisestikin.

Suomen taiteilijaseuran tavoitteet hallitusohjelmaan 2011-2015

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Toisenlainen maailma on mahdollinen

Suomi, Eurooppa ja koko maailmantalous ovat vielä suurten haasteiden edessä. Epäterve talousjärjestelmä on paljastanut toimimattomat rakenteensa kaikelle kansalle, eikä enää tarvitse olla ekonomi tajutakseen, että nykyinen jatkuvaan kasvuun perustuva järjestelmä tukehtuu omaan mahdottomuuteensa. Ensinnäkin ongelmat ovat talouden mekanismeissa itsessään ja toisekseen siinä, miten ne linkittyvät energian ja tavaran tuotantoon.

Materiaalinen elintaso ei voi enää kestävästi kasvaa, sillä kulutamme jo nyt yli puolitoista kertaisesti sen, mihin maapallon uusiutumiskyky antaa edellytykset. Ihmiskunta alkaa syyskuussa elää yli varojensa ja esimerkiksi ruokaa, puutavaraa ja kalakantoja kulutetaan 40 prosenttia enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan.

Viime aikoina on jännityksellä seurattu Japanin ydinkatastrofin seurauksia ja keskusteltu tietysti myös Suomen valinnoista ydinvoiman suhteen. Energiayhtiöt vaativat lisää ydinvoimaa kokoomuksen suulla. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Suomen energiantarpeen kanssa, vaan kyse on puhtaasta bisneksestä.

Totuus on, että emme tarvitse ydinvoimaa. Energiankulutusta tulee vähentää ja tekniikan kehitys valjastaa energiatehokkuuden parantamiseen. Tulevaisuus on uusiutuvan ja hajautetun energiantuotannon. Samalla saadaan töitä maaseudulle, metallimiehille ja insinööreille. Sähköä ja lämpöä voidaan tuottaa alueellisesti eri tavoin painottaen ja paikalliset mahdollisuudet huomioiden.

Ympäristö ja talouskysymykset linkittyvät toisiinsa monella tavalla, eikä niitä enää voida käsitellä erillisinä asioina. Useiden taloustieteilijöiden arvioiden mukaan seuraava finanssikriisi on väistämätön ja sen vaikutukset tulevat olemaan entistä vakavammat. Maailmantalous ei ole käyttänyt tilaisuutta hyväkseen korjatakseen edellisen kriisin yhteydessä paljastuneita epäkohtia, vaan toiminta markkinoilla jatkuu business as usual -meiningillä.

Tälle kaikelle on kuitenkin vaihtoehto. Se vaihtoehto on perinteitään kunnioittava ja historiansa tunteva, mutta tulevaisuuteen katsova vasemmisto. Punavihreällä politiikalla voidaan saada muutos aikaiseksi ja Vasemmistoliiton poliittisen tavoiteohjelman toimenpiteistä on hyvä aloittaa.
Me kaikki tiedämme, että myös toisenlainen maailma on mahdollinen. Maailma, jossa huolehdimme sekä ympäristöstämme että toisistamme.

Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 7.4.2011.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Puoli maapalloa velkaa

Suomi, Eurooppa ja koko maailmantalous ovat vielä suurten haasteiden edessä. Epäterve talousjärjestelmä on paljastanut toimimattomat rakenteensa kaikelle kansalle, eikä tarvitse olla ekonomi tajutakseen, että nykyinen jatkuvaan kasvuun perustuva järjestelmä tukehtuu omaan mahdottomuuteensa. Ensinnäkin ongelmat ovat talouden mekanismeissa itsessään ja toisekseen siinä, miten ne linkittyvät energian ja tavaran tuotantoon.

Materiaalinen elintaso ei voi enää kestävästi kasvaa, sillä kulutamme jo nyt yli puolitoista kertaisesti sen, mihin maapallon uusiutumiskyky antaa edellytykset. Olemme syyskuussa kuluttaneet kaikki maapallon sinä vuonna tuottamat luonnonvarat ja loppuvuosi eletään velaksi tulevilta sukupolvilta. Ruokaa, puutavaraa ja kalakantoja kulutetaan 40 prosenttia enemmän kuin mitä maapallo pystyy tuottamaan.

Viime viikolla vietettiin sekä YK:n julistamaa Maailman vesipäivää että WWF:n Earth Houria. Earth Hour on maailmanlaajuinen ilmastotempaus, jota vietetään kerran vuodessa. Sen tarkoituksena on saada mahdollisimman suuri joukko maailman ihmisistä minimoimaan sähkönkulutuksena eli sammuttamaan valot ja turhat sähkölaitteet tunnin ajaksi.

Ihan kiva idea, joka pysäyttää monet ajattelemaan ilmastonmuutosta ja turhaa energiankulutusta edes hetkeksi. Toisaalta kyseessä on melko kaksinaismoralistinen mediatempaus. Länsimaiden hyväosaiset kiillottavat omaatuntoaan ja kuvittelevat, että sammuttamalla valot tunnin ajaksi vuodessa he voivat pelastaa maailman, ja loppuvuosi voidaankin sitten rauhassa rällätä citymaastureilla ja ostella uusia muotiluomuksia ennen kuin vanhoista on hintalappuja ehditty irrottaa.

Tiesitkö esimerkiksi sitä, että yksien farkkujen valmistaminen kuluttaa 11800 vesilitraa? Yksi kertakäyttövaippa puolestaan vaatii valmistuakseen 880 litraa. Tällaiset paljon vettä kuluttavat tuotantoprosessit tapahtuvat usein juuri niissä maissa, joissa muutenkin on pulaa elämän perusedellytyksistä, joista puhdas vesi on yksi tärkeimmistä. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus puhtaaseen veteen, mutta maailman elintarvikevirasto on arvioinut, että vuoteen 2025 mennessä kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii veden ajoittaisesta puutteesta.

Kerran vuodessa vietettävät teemapäivät eivät yksinkertaisesti riitä, vaan kestämättömän kulutuskulttuurimme on muututtava. Earth Houria olisikin syytä viettää joka päivä, vähintään joka viikko.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , | 2 kommenttia

Asiaton oleskelu sallittu!

Tänään on julkaistu nuoren vasemmiston palvelumanifesti, jonka on laatinut 26 nuorta vasemmiston eduskuntavaaliehdokasta eri puolilta Suomea. Emme suostu sivustakatsojaksi, kun hyvinvointivaltiomme myydään kartuttamaan markkinavoimien pohjatonta kassaa.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ytimessä ovat julkiset palvelut, jotka ovat mahdollistaneet turvatun elämän myös eliitin ulkopuolella. Nuori vasemmisto on kiitollinen kaikille niille, jotka myötävaikuttivat julkisen palvelujärjestelmän syntymiseen ja taistelivat meille neuvolat, terveydenhuollon, maksuttoman koulutuksen, lapsilisät ja kirjastot.

Näitä palveluita ollaan rapauttamassa ja kaikki mahdollinen saatavissa oleva taloudellinen hyöty ollaan ohjaamassa kansainvälisille palveluketjuille. Nuoren vasemmiston agendalla ovat ihmisten välinen tasa-arvo ja yhteisen maapallomme suojeleminen ympäristöä tuhoavalta ylikulutukselta.

Palvelumanifesti vaatii tasavertaisia, helposti saavutettavissa olevia ja voiton tavoittelusta vapaita yhteisiä palveluita, avointa tietoyhteiskuntaa ja rikasta kulttuurielämää, laajempia kirjastopalveluita ja toimivaa joukkoliikennettä.

Lue koko manifesti nettisivuillani

Manifestin yhteydessä julkistettiin Radikaaleinta on arki -äänikirja. Into Kustannuksen ja Liken syksyllä julkaisema pamfletti käsittelee epävarmuuden yleistymistä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Sen voi kuunnella äänikirjana KSL-radion verkkosivuilta.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , | 2 kommenttia