Olen melko uusi tulokas ay-toiminnassa, enkä suhtaudu asioihin kovinkaan intohimoisesti, kun omalla työpaikalla asiat hoituvat hyvin. Kun katsoo laajemmin, työelämän asiat ja työntekijöiden edunvalvonta ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä ja, jos niihin ei panosteta koko ajan, huomataan pian, että asioihin on jo myöhäistä vaikuttaa. Työelämä elää melkoista murrosta, josta osa on toki välttämätöntä muutosta, mutta ikävä kyllä osaltaan ollaan menossa pelottavaan suuntaan.
Uskon että ammattiyhdistysliike elää kriittisiä aikoja. Jos se nyt jämähtää poteroihinsa ja pelaa vanhoilla pelisäännöillään, jossa puolueet keskenään kisaavat johtajapaikkojen jaosta, ei sillä ole enää elämisen edellytyksiä tulevaisuudessa. Koko liike kaipaa muutenkin tuuletusta. Vaikka en usko, että valtaosasta ammattiliittoja nousee vastaavia otsikoita kuin AKT:sta (työpaikkakiusaaminen, hallituksen kalliit kokouskäytännöt jne.), ei ole kovin kannustavaa lukea tällaisia otsikoita minkään työntekijöiden etuja turvaavan järjestön toiminnasta. Ei tarvitse ihmetellä, miksi ”Loimaan kassat” kasvattavat suosiotaan. En minä ainakaan jäsenmaksuani tuollaiseen toimintaan maksaisi.
Kannatan kierrätystä, joten kierrätän nyt myös muutamia omia, blogistani keräämiä, ay-aiheeseen liittyviä juttujani:
Ay-liike on pikkuhiljaa havahtumassa puolustamaan myös tämän työmarkkinoiden hiljaisen kolmanneksen asioita. Talkoisiin tarvitaan myös päättäjät. Työehtosopimuksia pakenevat uudet työn muodot on saatava yhteisen sopimisen piiriin, eikä työtä saa alkaa polkuhinnoittelemaan, kun työntekijä jää yksin neuvottelemaan palkkiostaan vailla ay-liikkeen joukkovoimaa. Jos kerran kansantaloutemme selviytymisen elinehto on joustava ja sopeutuva työvoima, pitää vastineeksi tarjota ihmisarvoinen elämä ja turvattu toimeentulo sekä aitoja valinnan mahdollisuuksia – myös työttömyyden, tai siis anteeksi, oman brändin ja osaamisen markkinoimisen ajaksi.
Mekaaninen eläkeiän nosto ei juurikaan vaikuttaisi todellisiin työurien pituuksiin. Eläkeiän noston sijaan on panostettava työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Erityisesti kuntien naisvaltaisilla aloilla hyvät työskentelyolosuhteet pitää turvata oikealla työn mitoituksella ja asianmukaisella palkkauksella. Ay-liike voi osaltaan vaikuttaa siihen, että johtamiskulttuuri paranee ja työmotivaatio on kunnossa.
Julkisella sektorilla on paljon opittavaa ja parannettavaa, mutta toisin kuin nykyinen talousjargon väittää, markkinaehtoistamiselle on olemassa vaihtoehtoja. Nykyaikaiset johtamismallit ja inhimillinen toiminnan järkeistäminen eivät ole yksityisen sektorin yksinoikeus. Kehitetään siis mieluummin laadukkaita ja julkisesti tuotettuja kuntapalveluita ja säilytetään niiden saatavuus kaikille tulotasosta riippumatta.
Tällä pohjustuksella ja lyhyesti, minun mielestäni:
- Ay-liikkeen on pysyttävä ajassa mukana!
- Puoluepolitiikan roolia vähennettävä, jäsenen etu ratkaisee!
- Turvaa myös pätkä- ja silpputyöläisille!
- Työurille pituutta työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen panostamalla!
