Suomessa on jo ainakin neljä itseään työväenpuolueeksi tituleeraavaa puoluetta, jotka huutavat kilpaa olevansa kaikkien eniten rehellisen suomalaisen duunarin asialla. Ihan kiva, hyvä että työläistä jaksetaan puolustaa. Mutta entäpä sitten kaikki muut?
Saamassani yhteydenotossa toivottiin, että kokisin työttömien, vähävaraisten vanhusten, sairaiden, alkoholistien, pienrikollisten ja muiden tuottamattomien ihmisten asiat tärkeiksi ja pitäisin niitä vaalikampanjassani esillä. Viestin lähettäjä oli sitä mieltä, että Suomessa ei mikään puolue aja näiden syrjäytettyjen asiaa.
Samasta aiheesta Satakunnan Työssä 11.11.2010
Tämä ei pidä paikkaansa, sillä jos näin olisi, en olisi mukana Vasemmistoliitossa. Vasemmisto on aina puolustanut myös heikommassa asemassa ja tilanteessa olevaa. Viesti ei vaan taida nyky-yhteiskunnassa olla kovin seksikäs, eikä sillä mediassa juuri palstatilaa saa.
Miten vähävaraisten tilannetta sitten voidaan helpottaa? Ensinnäkin perusturvaa ja julkisia palveluita pitää parantaa ja pienituloisten veroja keventää. Työttömyyttä pitää saada pienennettyä ja tuloeroihin on puututtava. Eihän se nyt niin vaikeaa voi olla – tosin siihen pitäisi löytyä poliittista tahtoa myös valtapuolueilta.
Parempi perusturva + oikeudenmukainen verotus + pienet tuloerot = hyvinvointiyhteiskunta
Saadakseen edes jonkinlaista toimeentuloa pitää työttömän todennäköisesti vierailla ahkerasti sekä Kelan että sossun luukuilla. Toimeentulotuen pitäisi olla väliaikainen hätäratkaisu poikkeukselliseen elämäntilanteeseen, mutta hyvin usealle siitä muodostuu vakituinen tulonlähde. Töitä ei ole tarjolla ja Kelan rahat eivät riitä elämiseen. Helpompaa olisi, jos perusturva olisi jo valmiiksi sillä tasolla, että sillä pärjäisi, vaikka asumiseen vielä erikseen tukea tarvittaisiinkin. Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa vaaditaan 750 euron vähimmäisperusturvaa. Yhtenäistetyn perusturvan piiriin kuuluisivat työttömät, pientä eläkettä, sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja saavat sekä opintorahaa, kotihoidontukea ja yrittäjien starttirahaa saavat. Tämän lisäksi pienituloisten verotusta tulee keventää, eikä alle 10 000 euron vuositienesteistä veroa pitäisi joutua maksamaan lainkaan.
Mistään ihan edullisesta remontista ei olisi kysymys. Kustannukset olisi kuitenkin mahdollista kattaa verotusta oikeudenmukaistamalla. Nykyinen palkka- ja pääomatulojen erillinen verotus mahdollistaa suurituloisten laillisen veronkierron, kun sopivasti järjestelemällä palkan voikin nostaa pääomatulona ja maksaa siitä pienempää veroprosenttia. Siksi pääomatuloja tulisi verottaa progressiivisesti, kuten palkkatuloakin.
Perusturva- ja verouudistusten seurauksena olisi siis tuloerojen kaventaminen molemmista päistä. Pohjoismainen hyvinvointimalli, jota Suomessa parhaillaan puretaan, perustuu kohtuullisille tuloeroille. Silloin kaikilla menee ihan ok ja hyvällä flaksilla tai kovalla työllä voi sitten rikastuakin. Kaikki maksavat veroja kykynsä mukaan ja pääsevät nauttimaan yhteisistä palveluista, jotka takaavat tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään ja turvalliseen elämään. Heikoimmista pidetään yhdessä huolta, eikä ketään jätetä heitteille. Hassua, että pohjoismainen hyvinvointimalli on niin kovin laajasti arvostettu ja hyväksytty, mutta valtaapitävistä puolueista ei löydy kiinnostusta sen ylläpitämiseen.
Lisää töitä jakamalla
Ihan pelkillä vero- ja perusturvauudistuksilla eivät kaikki pienituloisen ongelmat vielä ratkea. Työttömät tarvitsevat töitä, sairaat hoitoa, eläkeläiset hoivapalveluja ja alkoholistit apua. Palvelujen tarve kasvaa koko ajan, mutta tarjonta heikkenee. Monet palvelut ovat vain hyvätuloisten saavutettavissa. Pian köyhä mummo saa tyytyä aliresursoituun vuodeosastoon, kun se palveluseteli ei enää riittänytkään yksityisen, monikansallisen hoivakodin taksoihin. Toisaalta myös päihde- ja mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut tarjontaa nopeammin. Henkinen pahoinvointi on inhimillinen tragedia ja kansantaloudellinen katastrofi, jonka ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi tarvitaan kipeästi lisää resursseja.
Entäs ne työt sitten, mistä niitä saataisiin, kun perinteinen teollisuus valuu muihin maihin ja loputkin työpaikat tehostetaan olemattomiin? Toisaalta työmarkkinoita valtaa ulkomainen halpatyövoima, joka polkee palkkoja ja tallaa työehtoja. Syy ei kuitenkaan ole virolaisen raksamiehen tai puolalaisen hitsarin, vaan aliresursoidun suomalaisen valvonnan. Miksi halpatyövoimaa Suomeen tuovien filunkiyrittäjien toimiin ei puututa? Ei muuta kun Olkiluoto kiinni kunnes työehdot ja palkat saadaan kuntoon. Tarvitaan kunnon tilaajavastuulaki ja enemmän valvontaa, jotta kaikki tekevät töitä samoin ehdoin.
Teollisuus jahtaa kovia voittoja ja siirtää toimintojaan ympäri maailmaa pienempien kustannusten perässä. Tässä kilpailussa Suomi ei pärjää, eikä siihen kisaan pidäkään lähteä. Meillä on silti hyvät mahdollisuudet pärjätä uusilla, tulevaisuuden aloilla kuten esimerkiksi ympäristöteknologiassa ja uusiutuvien energiatuotantomuotojen kehittämisessä.
Kuntasektorilla riittää töitä, mutta valtiolta tarvitaan resursseja uusien työpaikkojen saamiseksi. Meillä on myös olemassa suuri joukko hyvätuloisia, liikaa työtätekeviä ihmisiä. Monet heistä eivät kaipaa lisää palkkaa, vaan vapaa-aikaa, joten laitetaan duunit jakoon. Myös osa viime vuosikymmenten tuottavuuden kasvusta joutaisi näkyä lyhyempänä työaikana, eikä pelkästään pääomatulojen kasvuna.
