Siis veroparatiisi, jos Kiviniemi kavereineen saa tahtonsa läpi. In Finland we have this thing called “reilu meininki” and then we have this thing called “hallintarekisteri”.
Suomen epäillään menettävän vuosittain jopa 800 miljoonaa verotuloja suomalaisten sijoittajien veronkierron vuoksi. Tällä hetkellä ulkomaisten sijoittajien on hallintarekisteröinnin avulla mahdollista ostaa arvopapereita nimettömänä. Todellisuudessa ei vaadi suurtakaan kekseliäisyyttä, että tämä on mahdollista myös suomalaisille sijoittajille. Nyt anonyymiä arvopaperikauppaa halutaan helpottaa entisestään samalla, kun myös politiikkojen kytkökset ja omistukset pörssiyhtiöissä ja listaamattomissa yrityksissä halutaan salata. Ilmeisesti tämä on poliittisen oikeiston ja finanssialan intressiryhmien mielestä sitä oikeanlaista demokratiaa ja kilpailukyvyn parantamista.
Päätös siitä, laajennetaanko hallintarekisteröinti koskemaan myös suomalaisia sijoittajia, tehdään seuraavalla eduskuntavaalikaudella. Olen melko varma, että asian saama julkisuus estää lakimuutoksen. Tästä kuuluu kiitos ennen kaikkea Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmälle. Asia kannattaa silti vielä varmistaa äänestämällä. Kuka vielä väittää, ettei kulttuurilla voi vaikuttaa?
Veronkiertoa harrastavat muutkin. Esimerkiksi rakennusteollisuutta vaivaavat satojen miljoonien veromenetykset ja lisääntyneet työttömyysmenot. Suuri osa alalla toimivista yrityksistä on epärehellisiä pöytälaatikkofirmoja, jotka palkkaavat ulkomaisia työntekijöitä, maksavat heille reilusti alle alan palkkojen ja jättävät lakisääteiset velvoitteensa suorittamatta. Kun niiden jäljille ollaan pääsemässä, pyörii firma jo uudella nimellä ja “puhtailla” papereilla. Sääntöjen kiertäminen ei ole vierasta myöskään suuremmissa, arvostetuissa suomalaisissa rakennusalan yrityksissä. Maksetaan minimipalkkaa, vaikka tehty työ olisi paljon vaativampaa, tai päivärahoja ei makseta kuten kuuluisi, kun velvotteita kierretään työmaakohtaisilla sopimuksilla.
Nämä asiat tuntuvat olevan yleisessä tiedossa, mutta silti niille ei tehdä mitään. Ei herätä suurta luottamusta, että esimerkiksi ydinvoimalatyömaalla on voinut toimia vilunkiyrittäjiä ja työntekijöille ei ole maksettu asianmukaisia palkkoja. Sitten vielä väitetään, että ydinvoima on halpaa. Ihmekös tuo, jos koko ketju toimii samalla periaatteella.
Ongelmien korjaaminen ei olisi edes kovin vaikeaa. Valvontaa ja sanktioita on lisättävä. Tilaajavastuulaki on uudistettava ja tilaajan vastuu ulotettava koko aliurakoitsijaketjuun. Lisäksi ammattiyhdistysliikkeelle tulee säätää kanneoikeus, jolla voitaisiin tehokkaasti puuttua työelämän väärinkäytöksiin. Pimeissä töissä huonosti kohdellut ja alipalkatut työntekijät kun harvoin uskaltavat riitauttaa kohteluaan yksin. Jos rakennustoiminnasta tehtäisiin luvanvaraista, talousrikollisten mahdollisuus perustaa alalle yrityksiä vaikeutuisi. Harmaan talouden torjuntaan laitetut eurot maksaisivat itsensä nopeasti takaisin. Kyseessä on – epärehellisiä yrittäjiä lukuun ottamatta – yhteinen etu.
