Perusturvan taso on Suomessa jäänyt pahasti jälkeen hintojen noususta ja perusturvan varassa elävien tulot riittävät kattamaan enää vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsottavasta minimikulutuksesta. Maassamme on melkein miljoona köyhää ja leipäjonot sen kun pitenevät. Suomalainen perusturva on jo Euroopan unionin keskitason alapuolella.
Hallituspuolueet tuntuvat olevan sitä mieltä, että palveluista on pakko leikata ja arvonlisäveron nosto on vähintäänkin välttämätöntä, jotta talous lähtee nousuun. Sen sijaan unohdetaan mainita, että molemmat toimenpiteet lisäävät tuloeroja entisestään ja näin moni pienituloinen joutuu entistä syvemmälle köyhyysloukkuun.
Tarvitaan vähintään noin 200 euron korotus työttömille, pientä eläkettä sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa saaville. Myös opiskelijat tulee ottaa uudistetun 750 euron yhtenäisen perusturvan piiriin. Jotta perusturva seuraisi jatkossa ansioiden kehitystä, olisi se sidottava ansioindeksiin.
Perusturvaremontti maksaisi noin miljardi euroa. Vertailun vuoksi todettakoon, että työnantajien Kela-maksun poisto jättää vuosittain noin 800 miljoonan loven valtion kassaan. Harmaan talouden kitkemisellä puolestaan saataisiin aikaan 500 miljoonan verotulot. Jos pääomavero olisi progressiivinen, syntyisi siitä noin 700 miljoonan euron lisätulot. Lisäksi, kun pääomatuloja verotettaisiin tasavertaisesti palkkatulojen kanssa, saisi kuntakin oman osansa tuloista kunnallisverona. Nykyisin pääomatuloista ei makseta senttiäkään yhteisten kunnallisten hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Vertailun vuoksi todettakoon myös, että tuloveroja on 90-luvun laman jälkeen laskettu yli 12 miljardia, siis 12 000 miljoonaa. Kaikkein eniten tästä ovat hyötyneet suurituloiset.
On poliittinen valinta, haluammeko jatkaa nykyisellä tuloeroja kasvattavalla ja suurituloisia suosivalla linjalla. Siksi kannattaakin miettiä tarkkaan, kenelle äänensä antaa.
Kolumni on julkaistu Satakunnan Työssä 14.4.2011.
