Haloo, kuuleeko eduskunta: kuka ajaa syrjäytetyn asiaa?

Suomessa on jo ainakin neljä itseään työväenpuolueeksi tituleeraavaa puoluetta, jotka huutavat kilpaa olevansa kaikkien eniten rehellisen suomalaisen duunarin asialla. Ihan kiva, hyvä että työläistä jaksetaan puolustaa. Mutta entäpä sitten kaikki muut?

Saamassani yhteydenotossa toivottiin, että kokisin työttömien, vähävaraisten vanhusten, sairaiden, alkoholistien, pienrikollisten ja muiden tuottamattomien ihmisten asiat tärkeiksi ja pitäisin niitä vaalikampanjassani esillä. Viestin lähettäjä oli sitä mieltä, että Suomessa ei mikään puolue aja näiden syrjäytettyjen asiaa.

Samasta aiheesta Satakunnan Työssä 11.11.2010


Tämä ei pidä paikkaansa, sillä jos näin olisi, en olisi mukana Vasemmistoliitossa. Vasemmisto on aina puolustanut myös heikommassa asemassa ja tilanteessa olevaa. Viesti ei vaan taida nyky-yhteiskunnassa olla kovin seksikäs, eikä sillä mediassa juuri palstatilaa saa.

Miten vähävaraisten tilannetta sitten voidaan helpottaa? Ensinnäkin perusturvaa ja julkisia palveluita pitää parantaa ja pienituloisten veroja keventää. Työttömyyttä pitää saada pienennettyä ja tuloeroihin on puututtava. Eihän se nyt niin vaikeaa voi olla – tosin siihen pitäisi löytyä poliittista tahtoa myös valtapuolueilta.

Parempi perusturva + oikeudenmukainen verotus + pienet tuloerot = hyvinvointiyhteiskunta

Saadakseen edes jonkinlaista toimeentuloa pitää työttömän todennäköisesti vierailla ahkerasti sekä Kelan että sossun luukuilla. Toimeentulotuen pitäisi olla väliaikainen hätäratkaisu poikkeukselliseen elämäntilanteeseen, mutta hyvin usealle siitä muodostuu vakituinen tulonlähde. Töitä ei ole tarjolla ja Kelan rahat eivät riitä elämiseen. Helpompaa olisi, jos perusturva olisi jo valmiiksi sillä tasolla, että sillä pärjäisi, vaikka asumiseen vielä erikseen tukea tarvittaisiinkin. Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa vaaditaan 750 euron vähimmäisperusturvaa. Yhtenäistetyn perusturvan piiriin kuuluisivat työttömät, pientä eläkettä, sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja saavat sekä opintorahaa, kotihoidontukea ja yrittäjien starttirahaa saavat. Tämän lisäksi pienituloisten verotusta tulee keventää, eikä alle 10 000 euron vuositienesteistä veroa pitäisi joutua maksamaan lainkaan.

Mistään ihan edullisesta remontista ei olisi kysymys. Kustannukset olisi kuitenkin mahdollista kattaa verotusta oikeudenmukaistamalla. Nykyinen palkka- ja pääomatulojen erillinen verotus mahdollistaa suurituloisten laillisen veronkierron, kun sopivasti järjestelemällä palkan voikin nostaa pääomatulona ja maksaa siitä pienempää veroprosenttia. Siksi pääomatuloja tulisi verottaa progressiivisesti, kuten palkkatuloakin.

Perusturva- ja verouudistusten seurauksena olisi siis tuloerojen kaventaminen molemmista päistä. Pohjoismainen hyvinvointimalli, jota Suomessa parhaillaan puretaan, perustuu kohtuullisille tuloeroille. Silloin kaikilla menee ihan ok ja hyvällä flaksilla tai kovalla työllä voi sitten rikastuakin. Kaikki maksavat veroja kykynsä mukaan ja pääsevät nauttimaan yhteisistä palveluista, jotka takaavat tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään ja turvalliseen elämään. Heikoimmista pidetään yhdessä huolta, eikä ketään jätetä heitteille. Hassua, että pohjoismainen hyvinvointimalli on niin kovin laajasti arvostettu ja hyväksytty, mutta valtaapitävistä puolueista ei löydy kiinnostusta sen ylläpitämiseen.

Lisää töitä jakamalla

Ihan pelkillä vero- ja perusturvauudistuksilla eivät kaikki pienituloisen ongelmat vielä ratkea. Työttömät tarvitsevat töitä, sairaat hoitoa, eläkeläiset hoivapalveluja ja alkoholistit apua. Palvelujen tarve kasvaa koko ajan, mutta tarjonta heikkenee. Monet palvelut ovat vain hyvätuloisten saavutettavissa. Pian köyhä mummo saa tyytyä aliresursoituun vuodeosastoon, kun se palveluseteli ei enää riittänytkään yksityisen, monikansallisen hoivakodin taksoihin. Toisaalta myös päihde- ja mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut tarjontaa nopeammin. Henkinen pahoinvointi on inhimillinen tragedia ja kansantaloudellinen katastrofi, jonka ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi tarvitaan kipeästi lisää resursseja.

Entäs ne työt sitten, mistä niitä saataisiin, kun perinteinen teollisuus valuu muihin maihin ja loputkin työpaikat tehostetaan olemattomiin? Toisaalta työmarkkinoita valtaa ulkomainen halpatyövoima, joka polkee palkkoja ja tallaa työehtoja. Syy ei kuitenkaan ole virolaisen raksamiehen tai puolalaisen hitsarin, vaan aliresursoidun suomalaisen valvonnan. Miksi halpatyövoimaa Suomeen tuovien filunkiyrittäjien toimiin ei puututa? Ei muuta kun Olkiluoto kiinni kunnes työehdot ja palkat saadaan kuntoon. Tarvitaan kunnon tilaajavastuulaki ja enemmän valvontaa, jotta kaikki tekevät töitä samoin ehdoin.

Teollisuus jahtaa kovia voittoja ja siirtää toimintojaan ympäri maailmaa pienempien kustannusten perässä. Tässä kilpailussa Suomi ei pärjää, eikä siihen kisaan pidäkään lähteä. Meillä on silti hyvät mahdollisuudet pärjätä uusilla, tulevaisuuden aloilla kuten esimerkiksi ympäristöteknologiassa ja uusiutuvien energiatuotantomuotojen kehittämisessä.

Kuntasektorilla riittää töitä, mutta valtiolta tarvitaan resursseja uusien työpaikkojen saamiseksi. Meillä on myös olemassa suuri joukko hyvätuloisia, liikaa työtätekeviä ihmisiä. Monet heistä eivät kaipaa lisää palkkaa, vaan vapaa-aikaa, joten laitetaan duunit jakoon. Myös osa viime vuosikymmenten tuottavuuden kasvusta joutaisi näkyä lyhyempänä työaikana, eikä pelkästään pääomatulojen kasvuna.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Tavoitteena kestävä hyvinvointi

Mikä se on se uudistuva vasemmisto? Mitä tarkoittaa se punavihreys, jota nyt tuodaan äänekkäästi esille puolueen linjana? Punavihreys ei ole vasemmistolle mikään uusi juttu, ainahan tavoitteena on ollut sosiaalisesti oikeudenmukainen ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Nykymaailman muutokset vaativat kuitenkin entistä vihreämpää linjaa maailman menolle, sillä tällä tahdilla olemme kovaa vauhtia matkalla kohti kaaosta.

Nykyinen markkinatalouden ehdoilla toimiva ”hyvinvointimalli” perustuu jatkuvan talouskasvun oletukselle. Ilman kasvua järjestelmä romahtaa, kuten lähiaikojenkin kokemukset ovat osoittaneet. Kun voitot on korjattu harvojen taskuihin, loppulasku on langennut rivikansalaisten maksettavaksi.

Teollistunut maailma elää velaksi yli varojensa katsotaanpa asiaa sitten puhtaasti talouden näkövinkkelistä tai raaka-aineiden ylikulutukseen ja ympäristön kestokykyyn peilaten. Rajaton materiaalinen kasvu ei ole mahdollista tällä luonnonvaroiltaan rajallisella planeetalla. Materiaalisen kulutuksen sijaan pitää panostaa niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä: henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja meille kaikille parempaan elämään.

Julkisen sektorin nykyinen alasajo on varma keino edistää eriarvoisuutta ja lisätä pienituloisten ahdinkoa. Pohjoismainen hyvinvointimalli pitää palauttaa ja laadukkaat koulutus- ja terveyspalvelut taata kaikille tasa-arvoisesti. Hyvinvointivaltioon kuuluu myös oikeudenmukainen tulotasoon perustuva verotus. Nykyinen laillinen veronkiertojärjestelmä pitää purkaa ja pääomaverot tulee verottaa palkkatulojen tapaan progressiivisesti.

Tämän päivän ekologisten haasteiden edessä hyvinvointivaltion tavoitteisiin on sisällytettävä myös pieni ekologinen jalanjälki. Ylikulutuksesta on päästävä kohtuutalouteen, sillä jatkuva kasvun tavoittelu perustuu luonnon ja ihmisten hyväksikäyttöön. Se tuhoaa ympäristön ja saa ihmiset hyvinvointivaltiossakin voimaan pahoin. Toisenlainen maailman on kuitenkin mahdollinen, eikä vasemmisto tyydy sivusta katsojaksi, vaan tekee työtä sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävän maailman puolesta!

Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Työssä 30.10.2010

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Hyvinvointi kuuluu kaikille

Osallistuin lauantaina uuden ammattiliittoni eli JHL:n tilaisuuteen, jossa Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat esittäytyivät sateisessa Porin keskustassa. Päivän teemana oli hyvinvointi ja tässä muutama aiheeseen liittyvä vaaliteema, joista puhuin myös tilaisuudessa.

Peruspalveluiden pohjana oltava vahva julkinen sektori!

Pohjoismainen malli on osoittautunut oikeudenmukaisimmaksi ja tehokkaimmaksi tavaksi tuottaa laadukkaat peruspalvelut. Jatkuva yksityistäminen, ulkoistaminen ja kilpailuttaminen vähentävät demokratiaa ja lisäävät kustannuksia.

Ei voi kuitenkaan yleistää ja sanoa, että yksityinen palveluntuotanto olisi aina pahasta. Tiedän esimerkiksi monia erinomaisesti ja asiakaslähtöisesti toimivia pieniä palvelukoteja. Useimmiten ongelmat alkavatkin silloin, kun suuret (usein ylikansalliset) yhtiöt valtaavat markkinoita julkiselta sektorilta ja pieniltä paikallisyrityksiltä. Näiden suurten yhtiöiden osakkeenomistajilla on yksi tavoite yli asiakkaiden ja työntekijöiden hyvinvoinnin – nimittäin osakekurssin kehitys.

Pienyrityksissä on useimmiten paremmin. Kun omistaja on itse mukana arjessa, säilyy vastuu ja kiinnostus myös ihmisiä kohtaan. Yksityistämisvimman kiihtyessä myös pienet paikalliset yritykset joutuvat kilpailemaan maailmanmarkkinoilla ja siellä menestys lasketaan vain rahassa.

Yhteiskunnalliset yritykset voivat olla vaihtoehto palveluiden tuottamiselle siellä, missä se ei muuten ole mahdollista, esimerkiksi maaseudulla. Silloin yrityksen menestystä ei mitata osingoissa, vaan onnellisissa asiakkaissa ja hyvinvoivissa työntekijöissä.

Julkisella sektorilla on paljon opittavaa ja parannettavaa, mutta toisin kuin nykyinen talousjargon väittää, markkinaehtoistamiselle on olemassa vaihtoehtoja. Nykyaikaiset johtamismallit ja inhimillinen toiminnan järkeistäminen eivät ole yksityisen sektorin yksinoikeus. Kehitetään siis mieluummin laadukkaita ja julkisesti tuotettuja kuntapalveluita ja säilytetään niiden saatavuus kaikille tulotasosta riippumatta.

Työntekijän oikeuksia ei saa polkea tehokkuuden ja säästöjen nimissä!

Eläkeiän noston sijaan on panostettava työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Erityisesti kuntien naisvaltaisilla aloilla hyvät työskentelyolosuhteet pitää turvata oikealla työn mitoituksella ja asianmukaisella palkkauksella.

Tasa-arvoa äideille!

Vanhemmuudesta aiheutuvat kulut tulee tasata kaikkien työnantajien kesken, sen sijaan että kustannukset kohdistuvat nuorten naisten työnantajille, joka puolestaan johtaa syrjintään työmarkkinoilla. Tarvitaan 18 kuukauden vanhempainvapaa, joka koostuu kuuden kuukauden jaksosta kummallekin vanhemmalle ja yhdestä kuuden kuukauden jaksosta, jonka pitäjästä perhe päättää.

Maksuton ja laadukas koulutus on Suomen hyvinvoinnin kivijalka!

Peruskoulun luokkakokoja on pienennettävä ja kattava alakouluverkosto on taattava myös maaseudulla. Tiukka talousajattelu on johtanut muun muassa kyläkoulujen määrän rajuun pienenemiseen. Laskelmissa kun harvoissa kunnissa laitetaan painoa oppilaiden opiskelumotivaatiolle tai jaksamiselle tai pienten koululaisten koulupäivän pitenemiseen pitkien koulumatkojen vuoksi. Lakkauttamiset eivät usein edes johda todellisiin säästöihin, kun laskelmia tehdään epämääräisin perustein liioitellen säästöjä ja vähätellen aiheutuvia uusia kustannuksia.

Maksuton koulutus kaikilla opetusasteilla on turvattava ja korkeakouluopetuksen riippumattomuus on palautettava. Sivistysyliopistojen tulee olla taloudellisesti yritystoiminnasta riippumattomia.

Tulipalojen sammuttelusta ennaltaehkäisevään toimintaan!

Kuntalaisen peruspalveluihin kuuluvat myös hyvinvointia ja tasa-arvoa lisäävät palvelut kuten kirjasto-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut. Ihmisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin satsatut panostukset tuottavat moninkertaisen hyödyn, mitataan sitä sitten sosiaalisin perustein tai euroissa.

Mielenterveyspalveluiden resursseja on lisättävä ja keskityttävä ennaltaehkäisevään toimintaan. Erityisesti nuorten syrjäytymiseen on puututtava ajoissa ohjaamalla riittävästi resursseja nuorten työllisyys-, koulutus- ja sosiaalipalveluihin.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Uusi ekologinen hyvinvointivaltio

Kesällä pitää kiirettä, eikä blogikirjoittelulle ole oikein löytynyt aikaa. Paljon on kuitenkin tapahtunut, kesään on kuulunut monta mahtavaa teatteriesitystä, rokkikeikkaa ja muuta taidepläjäystä. Paljon on puhuttu myös asiaa, erityisesti Vasemmistoliiton puoluekokouksessa kesäkuussa. Olin mukana kokousedustajana ja täytyy sanoa, että entistä ylpeämpänä voin sanoa olevani kirkkaan vihreä vasemmistolainen.

Satakunnan Työ -lehdessä 15.7. kehuskelin uutta ja uljasta vasemmisto seuraavasti:
Vasemmistoliitto on sosiaalisesti oikeudenmukainen punavihreäpuolue, joka arvostaa perinteistä työväenliikettä, mutta ymmärtää myös tulevaisuuden haasteiden vakavuuden. Työelämä on murroksessa ja vakituiset työsuhteet alkavat olla varsinkin nuorille harvinaisia. Luonnonvarat vähenevät ja ilmasto muuttuu, tulevaisuudessa muutostahti tulee olemaan vielä nykyistäkin nopeampaa, niin yhteiskunnassa kuin luonnossakin. Vasemmisto tarjoaa ympäristön ja ihmisten kannalta oikeudenmukaisen vaihtoehdon, joka ei tavoittele vain hetkellistä helpotusta kriiseihin, vaan tarjoaa kestävät eväät tulevaisuudelle.

Esimerkiksi pätkätyöläisen, työttömien ja pienituloisten maratooni luukulta luukulle on saatava loppumaan perusturvaa selkeyttämällä ja sen tasoa nostamalla. Suomi on viime vuosina kunnostautunut maailmalla lähinnä uutisissa koskien leipäjonoja ja nuorten mielenterveysongelmia. Molemmat kertovat hyvinvointiyhteiskunnan muuttumisesta pahoinvoinniksi, tähän pitää puuttua ennen kuin on liian myöhäistä. Sitä paitsi ennaltaehkäisy on kaikin puolin paras tapa ratkaista yhteiskunnan ongelmia.

Vasemmistoliiton tavoitteena on uusi ekologinen hyvinvointivaltio. Puolueen poliittiseen tavoiteohjelmaan tuli useita hyviä ja vielä enemmäin aivan loistavia asioita, tässä muutama kokouksesta tehtyyn tiedotteeseen kerätty asia, joista on helppo olla samaa mieltä:

Puoluekokouksen hyväksymiä keskeisiä poliittisia vaatimuksia:

Hyvä työ: Vasemmistoliitto haluaa luoda edellytyksiä uusien työpaikkojen syntymiselle ja parantaa pienipalkkaisien työntekijöiden asemaa 10 euron lakisääteisellä vähimmäistuntipalkalla. Työajan lyhentämiseen on oltava tarjolla erilaisia malleja sekä vuokra- ja pätkätyösuhteet on muutettava kunnollisiksi työsuhteiksi.

Oikeudenmukainen talous: Verotuksen kokonaisuudistuksella Vasemmistoliitto tavoittelee tuloerojen vähentämistä. Palveluita voidaan parantaa sekä perusturvan rahoittaminen turvata muun muassa progressiivisella pääomatulojen verotuksella. Vasemmistoliitto vaatii tehokkaampia toimia harmaan talouden vastaiseen toimintaan. Suomen on myös ryhdyttävä talouden demokraattisen säätelyn edistäjäksi jarruttamisen sijaan.

Perusturvan kokonaisuudistus: Vasemmistoliiton vaatima 750 euron yhtenäistetty perusturva vähentää köyhyyttä sekä ihmisten juoksuttamista eri “tukiluukuilla”. Yhtenäisen perusturvan piiriin kuuluvat työttömät, pienintä eläkettä, sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja saavat sekä kotihoidontukea, opintorahaa ja yrittäjien starttirahaa saavat. Vasemmistoliitto jatkaa konkreettisen mallin kehittämistä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen: Vasemmistoliitto vaatii uusia suoria ja tehokkaita toimia, joilla vaikutetaan ympäristön tilaan. Päästöverot ja hiilitullit ovat markkinamekanismeja kuten päästökauppaa tehokkaampia ja oikeudenmukaisempia toimintatapoja. Vasemmistoliitto haluaa nostaa raideliikenteen määrää suurilla investoinneilla uusien ratayhteyksien rakentamiseen ja vanhojen parantamiseen.

Julkiset palvelut: Valtion on taattava kunnille riittävät resurssit perhetyön, lastenneuvolatyön, kouluterveydenhuollon, nuorisotyön ja muun varhaisen tuen sekä ennaltaehkäisevän sosiaalityön kehittämiseen ja toteuttamiseen. Lastensuojelupalveluiden tulee vastata yksilöllisiin tarpeisiin.
(vasemmisto.fi)

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Rokkia ja rakkautta Suomen sosiaalifoorumissa

Suomen Sosiaalifoorumi järjestettiin viikonloppuna Helsingissä. Harmittaa, etten ehtinyt osallistumaan lauantain sessioihin, mutta sunnuntaina minulla oli kunnia osallistua tapahtuman loppukeskusteluun kansalaisaktivistin roolissa. Keskustelun otsikon mukaisesti pohdimme onko uusliberalismin aika ohi.

Suomen sosiaalifoorumin loppukeskustelu

Suomen sosiaalifoorumin loppukeskustelussa kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, SASK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta, HY:n professori Teivo Teivainen ja kansalaisaktivisti Raisa Ranta


Yritin pohtia kysymystä nimen omaan ruohonjuuritason toimijan näkökulmasta. Uusliberalismi johtaa vallan keskittymiseen ja sen karkaamiseen demokraattisen päätöksenteon piiristä. Ihmisten kiinnostus yhteisiä asioita kohtaan vähenee, kun vaikutusmahdollisuudetkin tuntuvat olevan hyvin rajalliset. Pelkkä äänestäminen ei tunnu paljoa merkitsevän ja poliittiset toimijat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta toistavat samaa sanomaa erivärisessä paketissa.

Totta kuitenkin on, että muutosta tarvitaan. Maapallo asettaa elämällemme tietyt reunaehdot ja ne ylittyvät nyt moninkertaisesti. Näin ei voida jatkaa. Vallalla on edelleen ajatus talouskasvun välttämättömyydestä ja nyt kun ilmastonmuutos alkaa laittaa suitsia materiaaliselle tuotannolle talous pyrkii valtaamaan uusia alueita muualta. Nyt markkinoiden silmissä kiiluu sosiaalinen ja kulttuurinen yhteisvaurautemme, josta tehdään kauppatavaraa yhä kiihtyvällä tahdilla. Tiedon omistajuudesta käydään nyt kovaa kamppailua ja immateriaalioikeudet ovat päivän puheenaihe. Tässä on kansalaisyhteiskunnalle myös mahdollisuus, sillä yhteisvauraus ja tiedon vapaus ovat asioita, joiden luulisi kiinnostavan suurempiakin ihmisjoukkoja.

Niinpä kannatankin talouden kasvattamisen sijaan henkilökohtaista ja yhteisöllistä sosiaalisen, kulttuurisen ja tiedollisen pääoman kasvattamista. Aina maailmaan rokkia ja rakkautta mahtuu!

Lue Kansan Uutisten juttu Suomen sosiaalifoorumista ja loppukeskustelusta: http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2205052/sosiaalifoorumi-totesi-uusliberalismin-jatkuvan

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Raisa rokkaa Arkadianmäelle

Satakunnan Vasemmistoliitto päätti eilen eduskuntavaaliehdokkaistaan ja minulla on kunnia olla yksi näistä neljästätoista. Koko homma lähti liikkeelle noin vuosi sitten, kun Helsingissä järjestettiin VAMOS! Vasemmistoliiton muutostalkoot -seminaari, jossa pohdittiin miten puolueesta tehdään moderni punavihreä toimija. Mukana uutta linjaa etsimässä oli myös joukko porilaisia, minä mukaan lukien, ja siitä se ajatus sitten lähti…

Vuoden aikana on Vasemmistoliitossa moni asia jo edistynyt ja nykyinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on saanut paljon aikaan. Puolue on ottanut tiukemman otteen päivän politiikasta puolustaen perinteisten teemojen kautta hyvinvointivaltiotamme, mutta kiinnittäen entistä enemmän huomiota myös ympäristön hyvinvointiin sekä yksilön oikeuksiin ja vapauksiin. On kuultu aidosti uusia avauksia sen sijaan, että aina tyydyttäisiin vain reagoimaan muiden valmiisiin ehdotuksiin.

Mitenkään väheksymättä kunnallispolitiikan konkareita tai ammattiyhdistysliikkeen aktiiveja haluaisin nähdä Vasemmistoliiton riveissä enemmän vihreiden arvojen, globaalin oikeudenmukaisuuden ja yksilön vapauden puolustajia myös Satakunnassa. Ja mikäs sen parempaa – näitä kaikkia yhdessä ja samassa paketissa!

Siksi olen ehdokkaana; tuomassa lisää väriä satakuntalaiseen politiikkaan ja ravisuttamassa vanhoja rakenteita. Olen mukana vahvistamassa hyväksi koettuja hyvinvoinnin tukipilareita ja lisäämässä uusiksi rakennusaineiksi tämän päivän teemoja ja tulevaisuuden visioita. Turhat kaavat ja eilisen eristeet joutavat jo mennä. Jos vasemmisto haluaa tosissaan kulkea ajan mukana, on puolueen linjaa päivitettävä, ei vain puoluetoimistolla, vaan myös maakunnissa ympäri Suomen.

Lopulta asia jää äänestäjien käsiin; te päätätte mihin suuntaan Suomen tulevaisuutta on vietävä. Onko raha ainoa hyvinvoinnin mittari vai pitäisikö päätöksenteon perustua ihmisten tasa-arvoon ja luonnon oikeuteen säilyä toimintakykyisenä tulevaisuudessakin? Onko toisten ihmisten hyväksikäyttöön ja ympäristön tuhoamiseen perustuva talouskasvu todella tarpeen? Löytyisikö onni kuitenkin paremmin yhteisöllisyydestä, kulttuurielämyksistä sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästä arjesta?

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Laillista sukupuolisyrjintää

Kristillinen Kotimaa-lehti selvitti kansanedustajien kantaa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. 46 prosenttia kannatti lakia ja 54 prosenttia vastusti. Vastaajia oli yhteensä 126. Numerot viittaavat siihen, että lakimuutoksen läpimeno ei välttämättä ole kovinkaan kaukana tulevaisuudessa. Hyvä niin.

Sukupuolineutraali avioliittolaki korjaisi muutaman tärkeän seikan nykyisessä lainsäädännössä ja saattaisi kaikki lainvoimaa haluavat kahden aikuisen väliset suhteet tasavertaiseen asemaan. Suurin konkreettinen muutos nykyiseen tilanteeseen liittyy adoptioon. Rekisteröidyssä parisuhteessa oleva pari ei voi adoptoida lasta yhdessä. Lisäksi automaattinen oikeus yhteiseen nimeen puuttuu.

Lainsäädäntö on jäänyt jälkeen nyky-yhteiskunnasta. Erilaisia perhemuotoja ei tunnusteta tasavertaisina ja useimmiten kärsijöinä ovat lapset, kun kaikkiin tosiasiallisiin vanhempiin ei ole juridista suhdetta. Epäkohtia on myös erilaisten parisuhteiden kohtelussa. Esimerkiksi samassa asunnossa asuvaa naista ja miestä kohdellaan automaattisesti avoparina, vaikka kimppa-asuminen on varsin yleistä ilman sen tiiviimpää sosiaalista tai taloudellista suhdetta. Samaa sukupuolta olevien parien avoliittoja laki ei puolestaan tunne lainkaan.

On aika kummallista, että eriarvoistamista voidaan tehdä sukupuolen perusteella. Toisaalta esimerkiksi vasenkätisillä on valtaväestön kanssa yhtäläiset oikeudet perheen perustamiseen.

Sukupuolineutraalista avioliitosta käydyissä keskusteluissa nousevat usein esille kirkko ja kauhistelut miesparien marssimisesta alttarille. Hyvä ratkaisu tähän olisi avioliiton ja siviililiiton eriyttäminen toisistaan. Tällöin kirkko ja eri uskontokunnat voisivat itse päättää, kenet haluavat vihkiä avioliittoon. Siviililiitto puolestaan takaisi kaikille yhtäläisen lainsäädännön. En koe, että minulla kirkkoon kuulumattomana on syytä esittää sille myöskään vaatimuksia. Toiveena kuitenkin olisi, että vanhakantaisista ja kirjaimellisista Raamatun tulkinnoista voitaisiin päästää irti. Olemmehan jo tuominneet orjuuden ja naisten alistamisen. Uhrilahjojakin pidetään vähintäänkin epäilyttävänä, puhumattakaan Raamatun luonnontieteellisistä käsityksistä.

Berlin CSD 2009Tasapuolisinta olisi, jos kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan. Yhä useampi ei kuulu mihinkään uskontokuntaan ja myös eri uskontokunnat ovat nykyisin eriarvoisessa asemassa. Kirkko päättäköön itse omasta suhtautumisestaan niin homoihin kuin naispappeihinkin, toistaiseksi sillä on siihen laillinen oikeus. Tasa-arvolakia ei nimittäin sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon (eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien) uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan.

Onko edelleen oikeutettua antaa sukupuoleen perustuvalle syrjinnälle lainvoima? Se ainakin on selvää, että väkivaltaa tai pakottamista, esimerkiksi ympärileikkauksia tai pakkoavioliittoja, ei tule sallia miltään uskontokunnalta missään muodossa.

Hyvää tasa-arvon päivää naisille, miehille ja muille!

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Avainsanoina , , , , , , | 1 kommentti

Vaihdetaan ministeri ja lopetetaan turkistuotanto

Vuosihan on tässä vierähtänyt jo melkoisen vauhdikkaasti käyntiin, on ollut keskustelua turkistarhauksesta, koulujen kasvisruokapäivästä, koulutuksen maksullisuudesta, hallituksen amerikkalaiskonsulteista ja muusta mielenkiintoisesta. Pohditaan muita asioita myöhemmin (aika pian kuitenkin, bloggaamiseni on ollut luvattoman laiskaa…), mutta ensin pari sanaa turkistarhauksesta, sillä katsoin vähän jälkijunassa YLE Areenasta 17.2. esitetyn A-studion (nähtävillä 20.3. asti) jakson, jossa näytettiin suomalaisen turkistarhauksen parhaita paloja. Kuvissa vilahteli toinen toistaan riipivämpiä otoksia hoitamattomista eläimistä kurjissa oloissa: käytöshäiriöitä, hännänpurentaa, ruhjoutuneita silmiä, avohaavoja ja kasvuhäiriöitä. 30 turkistilalta kuvattua materiaalia kommentoi ohjelmassa Korkeasaaren eläinlääkäri, jonka arvio useimman eläimen kohdalla oli selkeä: eläin pitäisi lopettaa välittömästi.

Kuva: Oikeutta eläimille -yhdistys

Kuva: Oikeutta eläimille -yhdistys


Pätkät olivat karmeaa katsottavaa. On täysin käsittämätöntä, missä jamassa suomalainen arvostettu ja sertifioitu turkistarhaus on. Kovin hyvin ei voi mennä myöskään ihmisellä, joka joutuu itsensä kyseisellä toiminnalla elättämään. Kuinka joku voi päivittäin kohdata sekopäisiä, pelokkaita, sekä fyysisesti että henkisesti kärsiviä eläimiä törkyisissä olosuhteissa? Olisiko syytä satsata myös elinkeinoa eniten harjoittavien alueiden mielenterveyspalveluihin?

On varsin helppoa yhtyä eläinoikeusjärjestöjen ja muutamien poliitikoiden vaatimuksiin turkistarhauksen lopettamisesta. Muun muassa Vasemmistoliiton puheenjohtajalle kiitokset nopeasta reagoinnista asiaan: ”Turkiseläinten häkkikasvatukseen liittyvät eläinten hyvinvointiongelmat sekä turkistarhauksen aiheuttamat ympäristöongelmat vievät alaa kohti väistämätöntä täyskieltoa.(Arhinmäki 18.2.2010, http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1157-turkistarhaus-lopetettava-suomesta.html)

Samaan syssyyn vaadimme maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan eroa. Sikafarmarin äitinä hän kyllä tietää tehotuotannon metkut, muttei ole kiinnostunut korjaamaan elinkeinon epäkohtia. Annika Lapintie vaati maatalousministerin kierrätystä vedoten julkisuuteen tulleisiin tietoihin sikojen, hevosten ja turkiseläinten hirvittävistä olosuhteista. ”Hiljan TV:ssä nähdyt kauhukuvat osoittavat, ettei eläinten hirvittävä kohtelu ole reilussa vuosikymmenessä muuttunut miksikään. Voitto tuotetaan monilla turkistarhoilla törkeällä eläinrääkkäyksellä.(Lapintie 22.2.2010, http://www.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1165-maatalousministeri-kierraetykseen.html)
Miten sivistysvaltiossa voidaan vielä toimia näin? Nykymuotoisen turkistarhauksen ovat jo kieltäneet täysin tai osittain esimerkiksi Ruotsi, Tanska, Iso-Britannia, Hollanti, Sveitsi ja Kroatia. Odottaako Suomi EU:lta tulevaa lainsäädäntöä vai ottaisiko se oma-aloitteisesti askeleen kohti eettisempää yhteiskuntaa?

Kuva: Oikeutta eläimille -yhdistys

Kuva: Oikeutta eläimille -yhdistys


Oikeutta Eläimille –yhdistys on jättänyt maa- ja metsätalousministeriöstä kantelun oikeuskanslerille. Yhdistys pyytää oikeuskansleria tutkimaan, onko ministeriön turkiseläinten hyvinvointivaatimuksia koskeva päätös eläinsuojelulain mukainen, siis onko eläimille varattu riittävästi tilaa ja onko niiden käyttäytymistarpeet otettu riittävästi huomioon. Turkistiloilta kuvattujen videoiden perusteella vastaus on täysin selvä.

Lopuksi vielä lainaus filosofi Elisa Aaltolalta: “Turkiseläimet ovat villejä eläimiä, joilla on laaja skaala erilaisia kognitiivisia kykyjä. Ne eivät ole biologista massaa, vaan älykkäitä ja uteliaita olentoja, joilla on monia lajisynnynnäisiä tarpeita. Ne kaipaavat laajaa reviiriä ja mahdollisuutta suunnata vapaasti omaa sosiaalista käyttäytymistään. Ne rakentavat pesiä, uivat ja kiipeävät. Ne kulkevat luonnossa haistellen ilmaa, kurkkien oksien taakse, käpertyen itse kaivetulle makuusijalle. Ennen kaikkea, ne kykenevät kokemaan. Ne eivät ole koneistoja, vaan kokevia olentoja, joiden iholla tuuli tuntuu joltakin.

Tämä pakottaa meidät huomioimaan, että ei ole oikeutettua kohdella turkiseläimiä ikään kuin ne olisivat silkkaa materiaa. Niitä ei tule asettaa häkellyttävän pieniin häkkeihin, joissa verkkopohjat repivät niiden ihoa rikki ja joissa tuhansien lajitovereiden läheisyys stressaa niitä niin, että ne purevat itsensä ja muut verille. Niitä ei tule asettaa tarhoihin, joissa niitä hallitsee äärimmäinen stressi, pelko ja turhautuminen, sekä näitä seuraavat fyysiset sairaudet, kuten vatsahaava. Katso päätään edestakaisin, stereotyyppisesti, heiluttavaa kettua. Katso sen häkkiä. Katso villiä eläintä, jolta on otettu kaikki sen hyvinvoinnille oleellinen pois. Kokevaa eläintä ei voida kohdella näin ilman, että me itse muutumme moraalisiksi hirviöiksi.(Elisa Aaltola 2010, http://tarhauskielto.fi/kommentti/filosofi-elisa-aaltola)

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Toisinajattelijan päiväkirja Kööpenhaminasta

Ilmastomarssi

Kööpenhaminan ilmastokokouksen tulos oli pettymys, paitsi monille osallistujamaille, myös niille sadalle tuhannelle ihmiselle, jotka marssivat paremman ilmaston puolesta lauantaina 12.12. Kööpenhaminassa. Se oli pettymys myös niille miljoonille, jotka ilmaisivat huolensa ilmastonmuutoksesta erilaisissa tapahtumissa ympäri maailmaa.

Aikaan ei saatu sen enempää sitovia päästövähennystavoitteita kuin konkreettisia suunnitelmia siitä, kuinka puututaan epäoikeudenmukaisiin joustomekanismeihin, kuten päästökauppaan ja puhtaan kehityksen mekanismiin (CDM). Niiden avulla saastuttajat jatkavat päästöjen tuottamista entiseen malliin, pahimmassa tapauksessa saaden ylimääräistä taloudellista hyötyä hyödyntämällä mekanismien epäkohtia.

banderolli ilmastomarssilla

Mitä neuvotteluissa sitten “sovittiin”? Itse asiassa yksimielisesti ei sovittu mitään, vaan Kööpenhaminan paketti sisältää USA:n, Kiinan ja muutaman muun suuren toimijan suljettujen ovien takana neuvotteleman tekstin ja päätelmät. Paketti tuomittiin tuoreeltaan muun muassa usean Latinalaisen Amerikan maan toimesta.

Pari yksittäistä asiaa Köpiksen paketista:

  • Neuvotteluiden asiakirjoihin on sisällytetty tavoite lämpenemisen rajoittamisesta kahteen asteeseen. Se on kuitenkin esimerkiksi monien saarivaltioiden ja kehitysmaiden kannalta riittämätön tavoite ja pyrkimyksenä tuleekin olla 1,5 asteen raja.
  • Kehitysmaille luvattiin ilmastonmuutokseen sopeutumiseen lähivuosina 10 miljardia dollaria ja vuoden 2020 tavoitteeksi asetettiin 100 miljardia. Kukaan ei ole kuitenkaan vielä sitoutunut maksamaan kyseisiä korvauksia.

Neuvotteluja jatketaan taas ensi vuonna, toivottavasti silloin odotettavissa on parempia uutisia. Kansalaisjärjestöt vaativat jo nyt “reilua, kunnianhimoista ja laillisesti sitovaa sopimusta”. Monien syrjittyjen maiden motivaatio neuvotteluille saattaa kuitenkin olla hakusessa, sen verran huonosti niitä kohdeltiin Kööpenhaminen neuvotteluiden loppuvaiheessa. Esimerkiksi Samuli Sinisalon blogi fifissä valaisee viimeisen yön tapahtumia.

Think Global - Produce Local

Olin Kööpenhaminassa perjantai-illasta maanantaiaamuun. Kirjoitin reissulta piene matkaraportin, “toisinajattelijan päiväkirjan”, Satakunnan Kansan nettisivuille.

  • Osa 1 (lauantai 12.12.) “Haluamme oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa ja haluamme sitä nyt! Monet valtiot elävät jo katastrofin partaalla.”
  •  Osa 2 (sunnuntai 13.12.) “Poliisin toimet vaikuttivat ulkopuolisesta ylireagoiduilta, eikä poliisiväkivallaltakaan vältytty.”
  • Osa 3 (maanantai 14.12.) “Kohti kotia väsyneenä, mutta tyytyväisenä omaan panokseensa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Korvissa soivat vielä huudot lauantailta: haluamme systeemin muutosta – emme ilmastonmuutosta!”

purjelaiva

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Avainsanoina , | Jätä kommentti

Oikeudenmukaisempaa energiankulutusta

SK:n Kansantorilla järkättiin ydinvoimakeskustelu paikallisten vihreiden ja kokoomuslaisten toimesta. Paneeliin oli kutsuttu edustajat Suomen Luonnonsuojeluliitosta, eduskunnasta (vihr), TVO:sta ja Porin valtuustosta (kok). Vaikka asiantuntemusta löytyi panelisteista sekä puolesta että vastaan, taisi illan paras kommentti tulla kuitenkin yleisöstä, kun Maan ystävien Tapsa vaati koko keskustelun painopisteen muuttamista ja yhteiskunnallisen ajattelutavan muutosta. Sen sijaan, että jatkuvasti lisäisimme energiantuotantoa ”tarpeitamme” vastaamaan, pitäisi energiaa tuottaa vain kestävällä tavalla ja sopeuttaa sitten yhteiskuntamme siihen, eikä suinkaan päinvastoin.

Radikaali ajatus? No, ehkä monien mielestä, mutta varsin oikeudenmukaiselta se minusta kuulostaa. Sen verran kulutetaan mihin on varaa, eikä oteta jatkuvasti velkaa tulevilta sukupolvilta tai käytetä hyväksi maapallon köyhimpiä. Miksi esimerkiksi suomalaisella pitäisi olla oikeus kuluttaa – kuten nyt – yli neljä kertaa enemmän kuin mitä maapallo kestää?

Energiankulutusta arvioidessamme meidän tulee muistaa, että energiaa kuluu muutenkin kuin sähkönä töpselistä. Jokainen ajettu kilometri, ostettu t-paita ja jauhelihapaketti kuluttavat energiaa suoraan ja välillisesti.

Toivottavasti Kööpenhaminan ilmastokokouksessa saadaan sovittua laillisesti sitovista kansainvälisiä velvoitteista, eikä tyydytä vain katteettomiin periaatepäätöksiin.

Jaa maailmalle:
  • Facebook
  • Twitter
Avainsanoina , | 1 kommentti